Sorsavedellä

Veneeseen on pakattu kaikki seuraavan vuorokauden aikana tarvittava. Yritän irrottautua rannasta melalla työntämällä, mutta vene on tiukasti kiinni rantahiekassa. Ei auta kuin ottaa kengät jalasta ja nousta työntämään venettä syvempään. Jalkasyrjässä tuntuu kipua. Kun nousen takaisin veneeseen, huomaan isonvarpaan vieressä parin sentin mittaisen viiltohaavan, josta tihkuu verta.

Onhan minulla ensiapupakkaus kylmälaukun sivutaskussa, paitsi, että nyt ei olekaan. Mukana on akkutoiminen kylmälaukku, koska olin aamulla tehnyt mutkan suon kautta ja eväiden kylmäsäilytyksen vuoksi olin ottanut auton akkuvirralla toimivan laukun. Joten ensiaputarvikkeita ei ole. Taittelen talouspaperista haavan päälle tukkeen ja painan haavaa noin kymmenen minuuttia. Löydän kameran kuivapussista muovisen kertakäyttöhansikkaan. Pujotan sen jalkaan, että se kiristää ja sitoo paperitukkeen ja sen päälle vielä sukka. Nyt on vain toivottava, että vuoto tyrehtyy. 

Matka taittuu myötätuulessa. Ei ole enää hellettä mutta lämpötila on kuitenkin yli kahdenkymmenen asteen. 

Ohitan kalasääskien pesäsaaren. Sääksiä on kolme ilmassa lentelemässä pesän lähettyvillä. Eli poikanen on jo lentokykyinen. 

Kaarran saarien väliseen salmeen ja ohitan Kuikka-saaren sokeritoppakiven. 

Vene solahtaa suojaiseen lahdukkaan. Nostelen tavarat rannalle ja pystytän teltan. Tämä on yksi suosikkisaaristani. Hyvä rantautumispaikka, tasainen telttapaikka kallioniemekkeellä ja kauniit näkymät joka suuntaan. 

Istun teltan edustalla ja laittelen ruokaa retkikeittimellä. Kaijanselkä kimaltaa ja leppeä tuuli käy etelän suunnalta. 

Näkymä itään päin leiripaikaltani

Tuossa isomman saaren edustan pikkusaaressa oli leirini viime kesänä

Saari on noin 130 metriä pitkä ja leveyttä enimmillään kolmekymmentä metriä. 

 

Aterian jälkeen jaksaa lähteä kierrokselle lähiympäristöön. Nyt en käynnistä moottoria vaan soudan.

Aina näillä seuduilla ollessa käyn Koppasaarilla. Tämä maisema ei ole muuttunut vuosikymmenien aikana. Kallioluodon puut ovat samanlaiset vuodesta toiseen. 

Heinäkuussa 2004 kuvasin Koppasaaren maiseman. Kuva osallistui vuonna 2005 Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin kilpailuun teemana "Savolainen lempimaisemani" sarjassa järvi. Kuvasta painettiin juliste. (leike Savon Sanomista)

Palaan leiriin onnekkaasti ennen sadekuuroa. Ensin tuuli voimistuu ja kohta teltan kattoon alkaa ropista suuria pisaroita. Aurinko kuitenkin paistaa, joten kuuron täytyy olla aika pieni. Mutta sadetta kestää noin viisitoista minuuttia. Tuuli ravisuttaa telttaa ja väliin sadeseinämä peittää näkyvyyttä takarannalle.

Veden pinta salmessa hohtaa hopeaisena

Sitten kuuro menee ohi ja tuuli tyyntyy 

Sateenkaari jää hetkeksi taivaalle

Saaren rantakivissä on erikoisia kuvioita ja kuoppia. 

Mustikanvarvut ovat jo saaneet ruskavärin. Ne erottuvat hyvin valkoisella jäkälämatolla.

Höyhen on juuttunut sammalikkoon

Aurinko laskee jo ennen iltakymmentä. Auringonlasku jää vielä saaren taakse. Pari viikkoa myöhemmin sen lasku näkyisi salmessa. Olen herännyt aikaisin suoretken vuoksi, joten vetäydyn telttaan unille. Laitan kuitenkin herätyksen puolenyön aikaan, koska on tarkistettava revontulitilanne. 

Juuri puolenyön aikaan kurkistan teltan oviaukosta pohjoisen suuntaan. Revontulia ei näy, mutta kun käännyn katsomaan etelään päin on noustava ja etsittävä kamera. Kuu on noussut Kaijansaaren ylle ja kuunsilta kulkee yli Kaijanselän. 

Kuu valaisee rantakalliota

Pohjoisen suunnalla taivaanrannalla on vielä ruskoa. Revontulia ehkä näkyisi noin tunnin päästä, yön pimeimpään aikaan, mutta en jaksa jäädä odottamaan vaan jatkan unia. (revontulia oli tosiaan ollut yhden aikaan)

Nyt en herännyt ennen herätystä vaan puhelin herätti. Auringonnousuun on vielä hetki, mutta idän taivas punertaa jo. 

Kello 5:18 aurinko tulee esiin saaren takaa

 

Näkymä aamuaurinkoon teltan edustalta

Tässä on Sorsaveden paras aamukahviterassi. Laakea ja tasainen kallio on ihan vesirajassa. Kalliolla on kivi, jonka päälle voi kattaa aamupalatarvikkeet. 

Teltan siivous ja kuivatus

Puran teltan ja pakkaan tavarat veneeseen. Nyt on lähes tyyntä, joten matka takaisin sujuu leppoisasti maisemia katsellen. 

 

Kelon latvus on katkennut ja jäänyt rantaveteen vedenalaisen kiven päälle. 

Matkan varrelta, tauko Latu-saaren kainalossa.

Järvilinjan teko jatkuu. Kaivinkone on töissä Kiviniemessä. Viimeisten kannatintolppien pystytys on menossa. 

Kelluttelen veneessä ja olen laittamassa kameraa kuivapussiin kuvattuani kaivinkonetta kun huomaan kuikan näköisen linnun uivan lähistöllä. Juuri kun olen saanut kameran tarkennettua siihen, se lähtee lentoon. Kohta yläpuolelta alkaa kuulua tuttu käkätys. Kaakkurihan se olikin. Kaakkurin ääntä kuulee usein näillä seuduilla, mutta harvemmin sen näkee. Se lentää yleensä hyvin korkealla. Kaakkurin ääni on niin kova, että se kuuluu kauas. 

Jalan haava umpeutui hyvin. Ehkä seuraavaa reissua valmistellessa muistan ensiapupakkauksenkin.