Kajakilla saareen

Tällä kertaa kajakin pakkaaminen ja vesillelaitto on helppoa. Kajakki on laiturin vieressä olevalla, matalammalla tasolla. Saan hyvin kaikki sopimaan tavaratiloihin ja vieritän kajakin veteen. Muovipohjaisella kajakilla se onnistuu, mutta lasikuitukajakkia en täydessä lastissa työntäisi veteen. Se on pakattava kajakin ollessa vesillä. On hyvä syy miksi lähden juuri muovikajakilla yönyliretkelle. Matkan varrella se selviää. 

Helppoa on myös meloa kolmikilometristä lahtea reippaassa myötätuulessa. Ilman lämpötila huitelee taas helteen huippulukemissa, mutta täällä vesillä ilma ei tunnu yhtään tukalalta. 

Kiertelen niemien ja saarien rantoja, joista löytyy monenlaisia kivijärkäleitä. 

Siinä yksi leirisaaristani. Monta kertaa olen tuonne telttani pystyttänyt. Nyt kuitenkin "laiturikivi", josta olen päässyt nousemaan maihin, on vielä veden alla. Se on ainut paikka, josta saareen voi kajakilla rantautua. 

Kalliosaaria on kaikkiaan kolme noin sadanviidenkymmenen metrin päässä toisistaan. Kahteen niistä olen vuosien aikana pystynyt rantautumaan. Kolmannessa saaressa olen käynyt veneellä noin parikymmentä vuotta sitten, mutta pitkällä Avalon-kajakilla en ole koskaan onnistunut nousemaan maihin. Nyt alla on vähän lyhyempi Tempest. Paitsi mitoiltaan, se on myös materiaaliltaan sellainen, että ei säikähdä kiviin kolahtelua. 

Saaren keskellä on kallioiden välissä notkelma ja lahdukka, johon Tempest-kajakki sujahtaa. Rannalta löytyy juuri sopivalla korkeudella laakea kivi, johon tukien pääsen nousemaan kajakista. Rannalla on majavan järsimä haapapölkky, jonka asetan telaksi ja saan kajakin kiskottua kokonaan maihin. 

Saarella ei ole kovin monta tasaista kohtaa, mutta sopiva telttapaikka löytyy ihan läheltä kajakkia. 

Luhtavuohennokka kukkii rantakivien koloissa. Ylempänä kalliolla on kuivuneita kalliokohokin kukkia.

Menen telttapatjalle oikaisemaan selkää ja nukahdan. Kun herään, aurinko on alhaalla taivaanrannalla. 

Saaren pohjoisrannan kalliolta voi aitiopaikalta katsella auringonlaskua. 

Sinne se painuu

Illan torkuistako johtuu, mutta uni ei tahdo tulla. Lopulta kuitenkin olen nukahtanut koska havahdun kurkien huutoihin. Äänet kuuluvat ihan läheltä. Mikähän niillä on kun keskellä yötä kiljuvat. Yleensä ne aloittavat konsertin vasta auringonnousun aikaan. 

Herään vähän jälkeen neljä. Auringonnousu on melkein samanlainen kuin eilisillan auringonlasku. Taivas on pilvetön. Sentään pientä värettä on veden pinnalla. 

Saaren eteläranta aamuauringossa

Näkymä lännen suuntaan

Aamukahvipöytä on katettu. Lämpimän sään leivänpäälliset on sulatejuustoa, keitettyä kananmunaa ja Jalostajan kinkkupasteijaa.  

Säätiedotteen mukaan sade- ja ukkosrintama on tulossa ennen puoltapäivää. On siis purettava leiri ja lähdettävä  paluumatkalle. Tässä rantautumispaikkani. Vasemmalla on laiturikivi. Kajakki oli maissa kallioiden välisessä notkelmassa. 

Leirisaareni pohjoisranta. Tuolta kallion päältä katselin auringonlaskua. 

Teen kierroksen järvellä ennen kuin suuntaan kohti mökkirantaa. 

Suojaisen lahden "bonsaipuu"

Harvoin on isolla selkävedellä näin tyyntä. Kajakin keula osoittaa jo kohti kotisatamaa. 

Luulin, että pesäpuussa ei ole asukkaita, mutta kohta pään yläpuolelta alkaa kuulua "pjyip, pjyip"-ääniä. Kaksi kalasääskeä lentelee ympyrää kajakin yläpuolella. Ne saattelevat minua puoli kilometriä ennen kuin kääntyvät takaisin pesän suuntaan. 

Nuottaruohon kukinta on lopuillaan. Pienen saaren kupeella kuvaan kesän viimeiset nuottaruohon kukat. 

Sääennuste oli väärässä. Ukkosrintama ei tullut päivällä vaan vasta illalla. Ihan hyvin olisin voinut olla vesillä koko päivän.