Aamuhetki suolla

Kello on 4:35. Pysäköin auton tien varren levikkeelle, laitan kumisaappaat jalkaan, repun selkään ja lähden kilometrin marssille kohti suon pieniä lampia. Alkumatkalla saappaita tosiaan tarvitaan. Suolla on polku mutta saapas uppoaa paikoin märkään sammaleeseen. Sitten yhytän lammen rantaa kiertävän pitkospolun. Tälle lammelle on kuitenkaan pysähdy, vaan jatkan parisataa metriä seuravalle lammelle. 

Auringon nousuaika on viiden minuutin päästä, mutta edelliseltä suoreissuilta muistan, että se alkaa näkyä metsän takaa vasta puolisen tuntia myöhemmin. Sumua on vain lampien yläpuolella. 

Vielä toiset kaksisataa metriä pitkospuita ja olen perimmäisen lammen rannalla. 

Nouseva aurinko värittää jo sumupilveä

En malta pysyä yhdessä paikassa vaan kuljen edestakaisin lammelta toiselle. Olen suon pienimmän lammen rannalla juuri silloin kun aurinko tulee esiin puunlatvojen takaa. 

Auringon noustua sumu alkaa yleensä liikkua ja niin käy nytkin. Ilmavirta nostaa sumumöykyn juuri auringon eteen.

Näiltä samoilta jalansijoilta olen kuvannut tätä maisemaa jo vuosikymmenien ajan. Aina se on vähän erilainen riippuen valon, sumun tai pilvien määrästä. 

Sitten auringon valo on jo liian kirkas. Käännän selän auringolle ja lähden takaisin päin. On vielä pari paikkaa matkan varrella johon tahdon ehtiä juuri oikeaan aikaan. 

Tässäkin valo on liian kirkas. Jatkan matkaa. 

Lammen pohjukka myötävalossa

Tämän näkymän vuoksi halusin kiirehtiä. Rantametsä suodattaa kirkkaimman valon mutta puiden runkojen välistä virtaava valo värittää rannan tuntumaan kertynyttä sumua. 

Valoviuhka heijastuksessa

Taikahetki ei kestä kauan. Auringon noustua ylemmäs taivaalle sumu haihtuu.