Tulin iltapäivällä mökille. Ensimmäiseksi organisoin itselleni venekyydin lahdenpohjukan luonnonsuojelualueelle. Paikka on hankala joka tavalla. Rantautuminen ei onnistu kajakilla ja yksin veneelläkin se on vaikea. Nyt pääsin hyppäämään veneestä rantakivelle. Vaikeudet ei lopu siihen. Luonnonsuojelualue on pelkkää sammal-jäkäläpeitteistä kivirakkaa. Sateen jälkeen siellä on liukasta. Kivien välissä on valtavia onkaloita, joihin jalka uppoaa syvälle jos ei ole tarkkana. Joka askel on varmistettava ennen kuin siirtää painon jalalle. Väliin piti kulkea nelinkontin kivien yli.
Lehtopalsamien vuoksi tänne tulin. Ensin näytti siltä, että yhtään ainoaa lehtopalsamia ei ole. Onko kukinta jo ohi, vai onko kasvin esiintymä hiipumaan päin. Lehtopalsami ei ole kovin yleinen täällä Pohjois-Savon ja Etelä-Savon rajamailla.
Sitten kiven takaa vilahtaa keltainen kukka. Yksi ainoa kukka on täysin auki, tosin se on jo vähän kärsinyt sateesta ja tuulesta. Samassa varressa on kaksi kukkanuppua.
Lehtopalsamin kukkanupun pohjukka on hauskasti kierteellä. Vesipisara on tarttunut siihen.
Luonnonsuojelualueella on pari muutakin tällä seudulla harvinaista kasvia; hajuheinä ja haisukurjenpolvi. Hajuheinän näin mutta haisukurjenpolven kukinta on jo ohi. Nämä kasvit on jo 45 vuotta sitten löydetty, eli Kasviatlaksesta löytyy täppä. Kasvit on aikanaan löytänyt ja ilmoittanut lääketieteen tohtori Jaakko Savola(s.1933, k.2018), joka oli aikanaan tunnettu luonnonsuojelija Pieksämäen seudulla.
Paluukyytiä odotellessa kuvaan lahden maiseman. Enpä ole ennen näiltä jalansijoilta kuvannutkaan tuttua maisemaa.
Sauna on jo lämpiämässä mutta sen joutumista odotellessa ehtii käydä melomassa.
Kolmikilometrisellä kapealla lahdella ei tuuli ole haitannut, mutta kun tulen lahden suulle, alkavat aallot keinuttaa kajakkia. En tämän pidemmälle aikonutkaan, eli käännyn takaisin.
Jo pari viikkoa sitten kuvasin lahden suomenlumpeita. Vielä on muutama kukka avoinna.
Saunan jälkeen istun laiturilla. Auringonlasku jää tällä kertaa pilven taakse piiloon.
Kalastaja lähtee yöksi vesille kuhan uisteluun. Loppukesän pimeinä öinä kuhat nousevat syvänteistä veden pinnan lähelle ruuan perässä.
Vaikka auringonlaskua ei näkynyt, niin iltapilvet ovat kauniita auringon värittäessä niitä horisontin takaa.
Elokuun illan pimentyessä syttyvät aurinkokennolamput
Virittelin paristokäyttöisen valonauhan ovenpielen kukka-amppeliin.
Aurinkosähkö valaisee tupaa
Lähes koko heinäkuu meni niin, ettei saanut tehdä tulia nuotiopaikalle maastopalovaroituksen vuoksi. Nyt on hyvä tilaisuus viritellä tulet.
Luulenpa, että samanlaista nuotiopaikkaa ei ole kovin monta. Aikoinaan taisin, ainakin osittain, tämän kallion lippaluolan vuoksi ostaa tämän mökkitontin.
Nuotiotulen valo värittää kallioseinää. Se on kuin abstrakti maalaus.
Kommentit
Lähetä kommentti