Yöksi saareen

Heinäkuun sää on ollut vaihteleva. Auringonpaiste, tuulet ja sateet ovat vuorotelleet. Kovin tuulisella säällä en lähde veneretkelle, mutta nyt oli luvassa lähes vuorokausi heikompaa tuulta ja tyyntäkin säätä. Siispä yöpymiskamppeet veneeseen ja vesille. 

Keltainen varustesäkki on tämän kevään hankintoja. Siihen mahtuu makuupussi, makuualusta ja varavaatteet. Teltta saa olla pakkauksessaan ilman kuivapussia.  

Pujottelen kivikkorantaisten saarien lomasta Lehto-Kukon ja Kiviniemen väliseen salmeen. Yksi kolauskin sattuu kun huolimattomasti kaarran liian lähelle matalikkoa, onneksi kosketus oli kevyt ja moottori säilyi ehjänä, mutta varovainen on oltava näillä vesillä. Kivet hyökkäävät yllättäen jopa keskellä järveä. Lehto-Kukon ranta ei lännen puolelta näytä kovin lehtomaiselta, mutta tiedän, että saari kätkee sisäänsä suuria metsälehmuksia ja lehtokasvillisuutta. Niitä aioin mennä katsomaan, mutta kun tulen siihen kohti rantaa, johon hyvin saisi veneen, huomaan majavan hakkuutyömaan saaressa. Tuoreita runkoja on ristiin rastiin pitkin pituuttaan maassa. Majavan pesäkin näyttää olevan ihan lähellä, joten on parasta olla häiritsemättä sen työrauhaa. 

Tämän saaren nimi on Pitkä-Palanut. Lienee jonkin verran aikaa siitä kun tulipalo on riehunut saaressa. Vaikka maapohja näyttää olevan pelkkää kalliota, niin ajan kanssa puut ovat siihen juurtuneet. 

Väärätsaaret on yksi suosikkileiripaikoistani Sorsavedellä. Pienten saarten keskellä on suojaisa kalliohylly, jossa on hyvä telttapaikka. 

Monesti leirin pystytys jää myöhään iltaan. Nyt teltta on pystytettynä jo iltapäivällä. Istun ja nautin auringosta, lämmöstä ja hennoista tuulenhenkäyksistä. 

 

Lähden käymään saaren pohjoispäässä. Vaikka saari näyttää kallioiselta, on noin 150 metrin matka hankala. Kallioiden välissä on pehmeä sammalpohja, jossa kasvaa suopursua, juolukkaa ja mustikanvarpua. Jalka uppoaa tiheän kasvuston sekaan reittä myöten. Pohjoisranta on kalliota.

 

Rannan tervaleppien vihreyttä

Myöhemmin illalla lähden veneellä maisemakierrokselle. Tässä leirini vesiltä kuvattuna. 

Tuuli on tyyntynyt ja järvenpinta asettunut peiliksi. 

 

Päivän aikana olen nähnyt veneitä enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin Sorsavedellä. Ovat muutkin huomanneet hienon kesäpäivän ja lomalaiset lähteneet nauttimaan vesilläolosta. Mutta auringon alkaessa painua alemmas ei järvellä enää näy muita. 

Olen järvellä niin pitkään kunnes aurinko on painunut kokonaan metsän taakse. 

Leirissä sytytän risutulet iltapalan lämmitystä varten. Siinä istuessa menee aikaa ja pian huomaan, että on lähes keskiyö. Nukkumaan siis. 

Olen tavallisesti noussut katsomaan auringonnousun, mutta nyt päätän nukkua niin pitkään kun nukuttaa, eli herään kello viisi. Kun katson ympärilleni teltasta noustua, ei enää tee mielikään nukkua. Miten kaunista ja rauhallista!

Aamiaistarjoilu on tällä kertaa katettu kiven päälle. 

Vene on vain kymmenen metrin päässä telttapaikasta, joten tavarat on pian pakattu ja olen valmiina lähtemään vesille. On syytäkin lähteä ajoissa, koska sääennuste lupasi tuulen voimistuvan jo aamupäivällä. Alkumatka saarten suojassa on vielä tuuletonta. 

Tuulen suunta oli lounaasta ja minun reittini kulki pääosin länteen ja luoteeseen, joten sivutuuleen jouduin osittan menemään. Onneksi Sorsavedellä on paljon saaria, joten reittivalinnan voi tehdä sen mukaan, että mahdollisimman vähän joutuu kovaan tuuleen.