On kuusi viikkoa siitä kun kävelin Riisitunturilla koko yöttömän yön kun aurinko pysytteli koko ajan pohjoisella taivaalla. Sen jälkeen päivä on ehtinyt lyhentyä jo paljon. Tällä hetkellä (25.7.) aurinko laskee kello 23 ja nousee 3:21, ja joka vuorokausi päivä lyhenee kahdeksalla minuutilla. Yöt ovat kuitenkin vielä valoisia. Kun lähden liikkeelle Kuusamon keskustasta on pohjoisen taivaalla punerrusta.
Riisitunturin parkkipaikalla on yksi matkailuauto ja yksi henkilöauto. Nakkaan pikkurinkan selkään, otan kävelysauvat mukaan ja lähden polulle kohti Riisitunturin lakea. Yht'äkkiä jalan vieressä liikahtaa. Sammakko! Ja kohta toinen ja kolmas. Kaikkiaan viisi sammakkoa on ihan lyhyen matkan päässä toisistaan polulla. Ne ovatkin ainoat kulkijat joita tulen näkemään tällä retkellä.
Neljä päivää sitten on ollut täyskuu ja tuon verran kuu on ehtinyt pienentyä.
Oion taas omia polkuja etsien sopivaa paikkaa mistä näkisin auringonnousun. Kannattaa pysytellä itärinteellä, että näkyvyys koilliseen on hyvä. Taivaan punerrus juoruaa jo paikasta josta aurinko tulee esiin.
Riisitunturin laelle vie merkityn reitin lisäksi muitakin polkuja. Yhytän yhden sellaisen kulkiessani kohti tunturin lakea.
Laakea kivi löytyy puun juurelta ja asettaudun kivelle istumaan. Matkaa laelle on vielä kolmisensataa metriä ja nousuakin vähän, mutta tässä on hyvä katsella maisemaa ja odotella auringon esiintuloa. Ainut ääni hiljaisuudessa on kapustarinnan piipitys lähistöllä. On ihmeen lämmintä ja täysin tuuletonta. Parkkipaikalta lähtiessä kello kahden aikaan auton mittari näytti 14,5 astetta, mutta täällä ylempänä on paljon lämpöisempää.
Kello on 3:21 kun ohut punainen viiva piirtyy kaukana siintävän vaaran päälle.
On kiehtovaa seurata miten aurinko hivuttautuu vähän kerrassaan näkyviin. Se on täysin punainen, mutta sitä väriä en onnistu saamaan kameran kennolle, koska valo on niin kirkas.
Aurinko piilottelee ohuen pilvikerroksen takana
Kitkajärven yllä on lempeät pastellisävyt
Siirryn tunturin laelle. Siellä on muutama kuvauksellinen puu, jotka haluan kuvaan auringon kanssa.
Tämä ryhmä nyt ei ole kovin kuvauksellinen, mutta oksat sopivasti kehystävät aurinkoa.
Sitten reppu selkään ja jatkamaan matkaa. Rinkassa on pari litran astiaa ja toiveena on löytää jokunen hilla kotiinviemisiksi. Laskeudun alas Riisitunturin jyrkintä kohtaa. Riisihän on hyvin loivalinjainen, mutta eteläreunalta löytyy paikka, jossa korkeuskäyrät ovat tiheämmässä. On jopa vähän katseltava mistä kohdin on mentävä. Noin sadanviidenkymmenen metrin matkalla laskeudun neljäkymmentä metriä ja tulen kapealle suokaistalle.
Sompasammal on aina hauska löytö. Nytkin on pakko pysähtyä ja kaivaa kamera esiin, vaikka kasvikuvaukseen sopiva objektiivi ei olekaan mukana.
Riisitunturilla on pieniä suolänttejä siellä täällä melkein tunturin laelle saakka. Tämä suo on 400 metrin korkeuskäyrällä. Siitä löydän sen verran hillaa, että saan litran astian täyteen, vaikka en ole ensimmäinen kerääjä hillan kannoista päätellen. Aurinko on jo noussut niin korkealle, että se paistaa tänne rinteen allekin. Tästä ei ole enää pitkä matka parkkipaikalle.
Kommentit
Lähetä kommentti