Soutelua aamuisella joella

Ajelin Kuusamosta muutamaksi päiväksi Sallaan. Nykyisin Salla kai tunnetaan parhaiten kansallispuistostaan, mutta minun Sallani on Naruskassa, noin kahdeksankymmentä kilometriä pohjoisemmassa.

Silloin kun sulan maan aikaan olen Naruskajoen varren kämpällä, on tullut tavaksi nousta katsomaan auringonnousua joen takaa. Joskus sumu peittää maiseman täysin, joskus taas sumua on liian vähän tai pilvet peittävät auringonnousun, nyt olosuhteet ennakoivat kohtuullisen hyvää sumua. Helle oli kyllä jatkunut jo pari päivää ja kuivattanut maapohjaa, mutta lämpötilaero päivän helteen ja yön lähelle kymmentä astetta painuvan lämpötilan välillä ennakoi, että sumua saattaisi nousta aamuyöllä. 

Herään vähän vaille kolme. Ikkunasta jo näen, että vähän usvaa on pakkautunut jokimutkaan. Nopeasti vaatteet päälle ja kohti rantaa. Vene on valmiudessa telallaan. Kamera kuivapussissaan vaan veneeseen ja menoksi. 

Auringon nousuaika on näillä korkeuksilla ollut jo 2:40, mutta muistan edellisistä kesistä, että tänne jokilaakson pohjalle se alkaa näkyä paljon myöhemmin. Kaunis punerrus on kuitenkin pohjoisen taivaalla.

Ensimmäinen pilkahdus. Joen länsirannalla on koivua ja itärannalla kynttiläkuusia. Koivurivin takana on aukeaa jänkää, joten auringon valo tulee puiden läpi. Elokuun puolivälin aikaan aurinko nousee joen suuntaisesti, silloin olisi myös hienoa olla paikalla. 

Valo värittää kynttiläkuusikkoa

Koivujen keskellä on kapea aukko. Sovittelen veneen siten, että saan kuvaan auringon heijastuksineen. 

On kulunut jo yli tunti auringonnoususta ja nyt se on niin korkealla, että alkaa lämmittää joen yllä leijuvaa usvaa. Usva lähtee liikkeelle ja auringonvalo kohdistuu usvapilviin. 

Sitten usva alkaa kohota korkealle taivaalle. 

Olen jo rantautumassa kun huomaan tämän valotaideteoksen. Joen ylle kaartuvien kahden puunrungon takaa tuleva valo aikaansaa pitkät varjot. 

Käyn vielä rannalla kuvaamassa joen usvaa, mutta nyt valo on jo liian kirkas kuviin. Puiden oksien läpi saan vähän suodatettua valoa.