Järvi ei ole suuri, mutta mikä määrä kauneutta on sen rannoilla. Pituutta sillä on vain puolitoista kilomeriä ja leveyttä keskimäärin 150 metriä. Jääkausi on järjetellyt kahden vaaran välissä olevan järven rannat siten, että toisella puolen on kivet ja toisella puolen hiekkaharjut. Ylimääräiset kivet on kasattu järven lounaislaidalla vaaraksi, jonka korkeus on yli 150 metriä järven pinnasta.
Harjun aluskasvillisuus on matalaa, joten se on helppokulkuista. Korkeuserot tosin vaikeuttavat kulkua.
Vesi on kristallinkirkasta. Järven itäpää on matalaa ja järven pohja näkyy hyvin.
Näkymä järven itärannalta järven yli vaaralle.
Tähän aikaan kesästä Naruskan jängillä kulkee hillastajia. Kahtena päivänä sain osallistua hillan poimintaan. Helle ja hillastus on rankka yhdistelmä, mutta onneksi kumpanankin päivänä paikallisoppaani löysi jängän, jossa oli hete (lähde). Mikä autuus kun hikisenä ja janoisena koukkaa jääkylmää vettä kupposeen ja ryystää sitä niin, että hampaita vihloo. Virtaava puro suolla? Kyllä. Pohjoisen suot ovat usein viettäviä rinnesoita. Tämänkin puron yläpuolella noin sadan metrin päässä oli hete, josta purovesi lähti virtaamaan kohti järveä.
Jääkaappi jängällä. Kerätyt marjat upotetaan puron sammalikkoon. Laitoin vielä päälle avaruuspeitteen heijastava puoli ylöspäin. Kylmä purovesi pitää marjat viileinä. Avaruuspeitteestä riitti myös takapuoleni alle, kun marjankeruun välillä lepuutin selkääni mättäällä könöttäen. Edellisen päivän keruupaikka oli niin kuiva, että saatoin ilman peitettä pötköttää sammalikossa.
Hillajänkä on osin tällaista puuta kasvavaa, mutta avonaistakin jänkää on lähistöllä. Hellepäivänä tuo puuta kasvava on armollisempi, koska sieltä löytyy varjopaikkoja.
Selkää lepuuttaessa kuvasin yksityiskohtia purossa. Puron heinät saavat veden väreilemään hienosti ja sitä kuviota yritin tavoittaa kuvaan.
Kommentit
Lähetä kommentti