Yöretki kajakilla

Kajakin pakkaaminen vaatii aikaa. Tulin puolenpäivän aikaan mökkipihaan ja arvelin, että tunnissa saan siirrettyä tavarat autosta kajakkiin ja pääsen vesille, mutta puolitoista tuntia siihen menee ennen kuin irtaudun laiturista. Se vaan on niin, että varusteet on samat yhdenyön tai viikon reissulle, vain eväitä tarvitaan enemmän. Kuvasta puuttuu vielä muutama kajakin uumeniin laitettava nyytti. 

Tällä retkellä matka leirisaareen ei ole pitkä. Kuusi ja puoli kilometriä melontaa ja olen ensimmäisen mahdollisen leirisaaren rannassa. Mutta tällä vedenkorkeudella siihen rantautuminen on pitkällä kajakillani mahdotonta. Kuusimetrinen Avalon vaan ei taivu rantakivien väliin. Onneksi vaihtoehtoja on, eli matka jatkuu seuraavaan pieneen kalliosaareen. Sen rannalla on "laiturikivi", joka syyskesän vedenkorkeudella on osittain vedenpinnan yläpuolella. Nyt siitä on vain vähän näkyvissä, mutta onnistun hivuttamaan kajakin poikittain kiveen kiinni. Olin lähtiessä varautunut hankalaan rantautumiseen laittamalla välikuivapuvun sukkaosan päälle vedenpitävät Sealskinz-sukat. Niinpä astun rohkeasti veteen noustessani kajakista. Kiveltä kivelle hyppimällä pääsen rannalle. 

Tavaroiden purkaminen on lähes yhtä hidasta kuin pakkaaminen. Joudun siirtelemään kajakkia, että pääsen käsiksi ensin etu- ja sitten takaluukkuun. Onneksi telttapaikka löytyy muutaman metrin päässä rannasta. Helpottaa kun tavaroita ei tarvitse kantaa pitkälle.

Kun teltta on pystytetty lähden kameran kanssa kiertämään saaren rantoja. Siinä ei mene kauan, koska saari on pieni, mutta näiden pikkusaarien hyvä puoli on juuri siinä, että näköaloja avautuu joka ilmansuuntaan.  

Vihreä telttani maastoutuu hyvin puiden ja kivien keskelle. Saaressa ei ole kovin monta teltalle sopivaa paikkaa, mutta minullehan riittää yksikin. 

Kajakkini jää killumaan kiven päälle. Laitan nailonköysivarmistuksen rantapuuhun siltä varalta, että aallot alkaisivat irrottaa kajakkia kiveltä. 

Auringon alkaessa laskea levitän istuinalustani kalliolle ja jään seuraamaan auringonlaskua. Ilmassa on auerta. Uutisissa kerrottiin Saharan hiekkaa kulkeutuneen etelätuulten mukana Suomeen. Siitäkö johtuu tuo utuinen taivaanranta. 

Aurinko piilottelee välillä pilven takana.

Mitä alemmas aurinko laskee, sen punaisemmaksi taivaan väritys muuttuu. 

Sinne se laski.

Ilta alkaa hämärtyä nopeasti auringon mentyä. Virittelen risutulet vanhan nuotiopaikan kiville, että saan makkaranpaistohiilloksen. 

Leiriäni valaisee teltan kattoon ripustettu otsalamppu ja kiven päällä oleva folioroihu. 

Jo iltayhdeksältä on niin pimeää, että vetäydyn telttaan. Uni ei tule heti. Kuuntelen aaltojen loisketta rantakallioihin ja kuikkakuoroa. Ihan lähellä on useita kuikkia. Jotkut ääntelevät matalasti "kraoo, kraoo", toiset taas korkeaa "ouii, ouii".  Nukahdan kuorolauluun.

Puolenyön aikaan herään. Tuuli on yltynyt ja telttakangas rapisee. Huolestun kajakkini kiinnityksestä. Jospa se on irronnut kiveltä ja hakkaa rantakiviin. Pakko lähteä katsomaan. Otsalampun valossa nostan kajakkini korkeammalle kivien päälle.

Herään puoli kuuden aikoihin. Idän taivaalla punertaa, mutta pilvet liikkuvat uhkaavasti eteen. Kiirehdin rannalle saadakseni edes muutaman kuvan ennenkuin pimenee. 

Niinhän siinä kävi, että pilvistyi täysin. Aloin keitellä aamukahvia, mutta se jäi puolitiehen. Monta vuotta retkikeittimeni kaasupatruuna onkin kestänyt. Minä kun en yleensä kokkaile retkilläni, ainoastaan keitän kahvit. Nyt se kaasu sitten loppui, vaikka kotona olin mittaillut patruunan painoa ja arvellut sen riittävän vielä yhteen keittokertaan. Oma moka. Kaivan kylmälaukusta mehutetran ja sämpylän. 

Edessä on leirin purkaminen ja tavaroiden siirto kajakkiin. Nyt se vaatii vielä enemmän suunnittelua kuin mökkirannassa pakkaaminen. Kivien päällä oleva kajakki on siirrettävä kellumaan ja liikuteltava sopivaan kohti, että saan pakattua ensin takaluukun ja sitten etuluukun tavarat. Telttapakkauskin putoaa siinä touhussa veteen, mutta onneksi se kelluu. 

Lopulta istun kajakissa ja kotimatka voi alkaa. Vähän valoa pilkahtaa silloin tällöin vauhdilla liikkuvien pilvien lomasta. Etelätuuli on lämmin. Käännän kajakin kohti tuulta. Väliin pysähtelen saarten suojassa kelluttelemaan nauttien lämpimästä tuulesta kasvoilla. Näitä päiviä ei varmaan ole enää monta tarjolla.

Pääsen melomaan jonkin matkaa tuulensuojassa ihan niemen rantojen tuntumassa, mutta loppumatkan kolme kilometriä on puskemista vastatuuleen. Tuuli puhaltaa juuri kapean, vuonomaisen lahden suuntaisesti, joten tuulensuojaa ei ole.