Taivaantulia pilvien takaa

On taas lämmin iltayö. Kello 23 on vielä viisitoista astetta lämmintä. Kun auton valot sammuvat, on vastassa pimeys ja vain vähän valoa tihkuu korkeammalla taivaalla. Virittelen jalustan ja kameran veneluiskan betonille ja otan ensimmäisen kuvan kohti pimeyttä. Kameran silmää tarkempi näkö poimii pilviharson takaa vihertävää, punertavaa ja violettia valoa. 

Vähän matkan päähän asettunut revontulikyttääjä tulee juttusille. Hän on hieman pettynyt, koska aina Norjaan saakka ulottuvalla reissullaan pilvet ovat niin monta kertaa torpedoineet revontulikuvauksen. Nyt hän oli sentään jotain saanut alkuillan aikana kuviin. Revontulibongari lähtee jatkamaan matkaa ja me jäämme odottelemaan josko pilvet siirtyisivät pois pohjoisen taivaalta. Tuulta on jonkin verran, joten pilvet ovat kyllä liikkeessä koko ajan. 

 

Kymmenen minuuttia myöhemmin pieniä pilareita kohoaa taivaalle revontulivyöstä. Ehkäpä jotain vielä tapahtuu kun aktiivisuus lisääntyy. Ilmassa on kyllä usvaa joka jonkin verran hämärtää revontulien valoa. 

Vaihdan paikkaa sadan metrin päähän. Kaupungin valot heijastuvat tälle paikalle enemmän, mutta samaan aikaan luoteesta alkaa kohota kirkas vihreä loimu. 

Vihreä loimotus leviää taas harsomaiseksi kaareksi. Sen yläpuolella on punainen revontulikaari. 

Vähän ennen puoltayötä laitan kameran reppuun. Ennusteet ei vähään aikaan lupaa tuon isompaa näytelmää. Parasta lähteä nukkumaan.