Revontulikauden avaus

Syyskuu on revontulien aikaa. Öisin on pimeää lähes koko Suomessa ja revontuliaktiivisuus on syyspäiväntasauksen aikoihin yleensä voimakasta, kuten maaliskuussakin, kevätpäiväntasauksen aikaan. 

Pilvet  haittaa harmittavan usein revontulien näkemistä. Niin oli myös syyskuun ensimmäisenä iltana kun revontuliennusteet lupailivat revontulia. Katselin useita pilviennusteita. Niiden perusteella lähdimme iltakymmeneltä ajamaan kohti itää. Matkalla saimme ihailla melkein täyttä kuuta, joka välillä vilahti pilvien takaa. 

Ei siitä mitään suurta spektaakkelia syntynyt. Lupaava kaksoiskaari erottui hetken pohjoisella taivaalla, sitten pilvet vyöryivät peittämään sen. 

Mutta oli mukava istua rannalla kuun kurkkiessa pilvien lomasta. Lämmintä oli vielä puolenyön aikaan 15 astetta. Lämpö oli saanut myös polttiaiset liikkeelle. Pari puremaa ehdin saada ennen kuin ymmärsin suojautua. 

Seuraavana iltana uusi yritys. Näytti ihan pilvettömältä ajaessamme tähystyspaikalle, mutta kun virittelin jalustan ja kameran rannalle, oli pilvet hiipineet järven ylle. Toistuisiko edellisillan pettymys.

Kuukin vilahteli samaan tapaan kuin eilen. 

Sitten tilanne muuttui yht'äkkiä. Tuuli alkoi pyyhkiä pilviä taivaalta. Mutta edelleenkään pohjoisen suunnalla ei näkynyt revontulia. 

Kun vilkaisin sivulleni, hätkähdin. Loistava revontulivyö kohosi kuun viereltä kohti taivaankantta. Nyt tuli kiire asetella kamera kuvaamaan eri suuntaan. Revontuliloimu nousi melkein kaakosta. 

Huikea loimotus kohosi kohti korkeuksia. Objektiivin laajakulma ei riittänyt lähellekään tallentamaan tuota mahtavuutta. 

Ihan yläpuolellani taivaalle muodostui revontulikorona. Puiden oksat peittivät osan sen näkemistä, mutta jotain sentään sain kuviin. 

Nyt revontulinäytös oli levittynyt myös järven yläpuolelle, idän ja pohjoisen suunnalle. 

Ja sama myös läntisellä taivaalla. 

Osoittelin kameraa vuoroin idän, vuoroin lännen suuntaan. On aina vaikeuksia päättää minne päin pitäisi kuvata kun joka puolella tapahtuu ja kaikkea ei saa sopimaan yhteen kuvaan. 

Heijastuvan revontulivyön vuoksi kannattaa syksyisin kuvata revontulia veden äärellä. 

Juuri ennen puoltayötä revontulien liikkeet alkoivat rauhoittua. Samalla pilvet alkoivat levittyä uudelleen taivaalle.

Tällä kertaa revontulien tuijottelijoilla oli tuuria. Pilvet pysyttelivät poissa parhaimman loimotuksen ajan. Revontulikuvaaja joutuu usein pettymään, mutta tämän illan kaltaisten onnistumisten tähden sitä jaksaa aina vaan yrittää.