Aamu Kitkajokivarressa

On vielä hämärää kun jalkaudun polulle ja lähden kävelemään kohti Myllykoskea. En kuitenkaan jää koskelle, vaan jatkan eteenpäin, yli Putaanojan sillan ja siitä jokivarteen Aallokkokosken vierelle. Kapea kaista jokirannassa ei kuulu rajoitusosaan, eli ihan luvallisesti voin kulkea polkua kohti Jyrävää. Polun varrella on tasaisin välimatkoin paaluja rajoitusosan rajaa osoittamassa. 

Tuuli on vienyt usvat joen yltä eikä aurinkokaan vielä osu joenuoman suuntaisesti. Siilasmajan autiotupa erottuu suvannon takarannalla, mutta komea Jyrävä piiloutuu täältä katsottuna lähes kokonaan.   

Koskiseikkailuyrittäjän kumilautat on parkkeerattu Aallokkokosken jälkeiseen suvantoon. Tuosta ne lasketaan tyhjinä Jyrävään ja sen alla suvannossa pääsee matkustajat kyytiin. 

Noussut aurinko värittää pilvet jokikanjonin yllä. 

Lähden palailemaan Myllykosken suuntaan 

Nyt aurinko värittää jo puiden latvoja. 

Aallokkokosken kuohuja

Jään Myllykosken takarannalle kuvaamaan ruskaheijastuksia. Auringonvalo tulee sopivasti matalalta takaa ja vedenpinta heijastaa ruskan värejä. 

Viritellessäni jalustaa uuteen paikkaan huomaan isokoskelon kosken nielussa. Se ehtii häipyä ennenkuin saan kameran asetukset kohdalleen. 

Jos isokoskelo ei jäänyt kuvattavaksi, koskikara sen sijaan istuu kivellä ja laulaa, niin että ääni kuuluu koskenkohinan yli. 

Jokirannan ruskavärit ovat juuri nyt kauneimmillaan.