Ainakin kerran kesässä, yöttömän yön aikaan, olen valvonut koko kesäyön. Kohteena yökävelylle ovat olleet Kuusamon vaaramaisemat. Tällä kertaa olen pitkästä aikaa Pyhävaaralla kulkemassa. Saan kyydin Kilpeläntien päähän, jossa laitan pikkurinkan selkään ja lähden kohti Isoa Pyhävaaraa. Polku vaaralle löytyy pienen rinneniityn takaa. Jyrkkä nousu alkaa heti metsän reunasta. Noin kolmensadan metrin kävelyn jälkeen olen noussut jo viisikymmentä metriä ja olen ensimmäisellä näköalapaikalla Vaaralammin yläpuolella.
Vaaralampi kallion juurella ja taustalla Pyhäjärvi ja Hannonniemi.
Käyn kalliojyrkänteen juuressa tähyilemässä pohjoisen taivaalle. Näyttää siltä, että pilvikerros taivaanrannalla pysyttelee paikallaan. Koska on tyyntä, ei ole odotettavissa pilvien paljon liikkuvan. Eli keskiyön aurinko saattaa jäädä pilven taakse.
Tuonne ylös kallion päälle aion seuraavaksi, toki koukaten loivempaa reittiä.
Hienot näkymät avautuu kallion päältä, mutta vielä tästä on matkaa laelle.
Yht'äkkiä säikähdän kun jalkojen juuressa avautuu ammottava aukko. Olen törmännyt hiidenkirnuun. En ole tiennyt Pyhävaaralla olevan hiidenkirnua.
Reikä kalliossa on noin 80 senttiä halkaisijaltaan ja syvyyttä yli metrin. Kirnu levenee alaosastaan kahteen suuntaan.
Seuraa nousun jyrkin kohta. On aseteltava harkiten askeleensa ettei luisuisi alaspäin.
Sitten olen tasaisemmalla kalliolla ja uskallan katsella avautuvaa maisemaa.
Avokalliolla on runsaasti kalliokohokkia. Se on eteläinen kohokkilaji, jonka pääasialliset esiintymät ovat Savossa ja Etelä-Suomessa. Kuusamossa on kalliokohokin pohjoisimmat kasvupaikat.
Olen laella tasan kello 0:00. Yön pimeimpään hetkeen on vielä tunti kesäajasta johtuen. Laskeudun jyrkänteen reunalle, levitän avaruuspeitteen ja asetun aitiopaikalle evästelemään ja katselemaan kesäyötä.
Niin kuin jo aiemmin saattoi nähdä pilvikerroksen paksuudesta, keskiyön aurinko piilottelee. Sentään on sen verran pilvissä rakoa, että auringonvalo pilkahtaa silloin tällöin.
Valo heijastuu pilvien takaa ylemmäs taivaalle.....
......ja lampi heijastaa taivaan värin peilipinnallaan.
Aavistus sumua leijuu rantasoiden yllä.
Ihan alapuolellani jyrkänteen alla on kaksi käkkyräkeloa.
Kello on 1:46, eli aurinko on jo alkanut kohota kierrolleen.
Aurinko on nyt Rukan ja Valtavaaran välissä
Valtavaaran maja näkyy pienenä pisteenä vaaran laella.
Laskeudun laelta hieman alaspäin, pieneen notkelmaan jossa ruohokanukat kukkivat.
Vanamoa kesäyössä
Viiden aikoihin olen palaamassa tien varteen, mutta poikkean ensin kurkkimassa pienen suon tupasvilloja. Yöstä vaaralla jää mieleen kesäyön kauneus, täydellinen hiljaisuus ja rauha.
Kommentit
Lähetä kommentti