Mökkiaskareita

Touko-kesäkuun vaihteessa lupaava kesän alku muuttui koleaksi. Päivälämpötila on ollut enemmän kymmenen lämpöasteen alapuolella. Mökillä kuitenkin tarkenee kun lämmittää tuvan, saunan ja paljun. Siitepölyn puhdistamisessa kaikilta ulkopinnoilta menee aikaa. Paksu keltainen töhnä on levittynyt joka paikkaan.

Tehtävälistalla oli myös istutusten laitto ruukkuihin. Viime syksynä laitoin kesän ruukussa olleen katajan syvälle kivenkoloon. Se oli talvehtinut niin hyvin, että siirsin sen taas ruukkuun kesän ajaksi. Samettiruusut eivät ole suosikkikukkiani, mutta käytännön ratkaisu kestävyytensä vuoksi. Lisäksi istutin ruukkuun hopeatäpläpeippiä. 

Paljun vieressä olevaan ruukkuun laitoin timanttituijan. 

Koko päivän tuuli kovaa lännestä, mutta illalla vähän ennen auringonlaskua tyyntyi ihan peiliksi. 

Toivoin tyyntä melontasäätä aamuksi, mutta samoin kuin edellisenä päivänä, luoteistuuli puhalsi vastaan kun meloin kapeaa lahtea. Yritin etsiä tuulensuojaa melomalla mahdollisimman lähellä lahden länsilaitaa. 

Talven jälkeen käyn aina katsomassa miten lahdensuun vartijamänty on selvinnyt lumen ja jään painosta. Se on edelleen ihan samassa asennossa kuin aiemmin, mutta sen vierestä oli myrsky kaatanut samankokoisen männyn. 

Mökkitontin tammi on jo ehtinyt kasvattaa hyvänkokoiset lehdet. Tammi on istutettu tälle paikalle kymmenen vuotta sitten. Aluksi näytti siltä, että se ei kasva yhtään, mutta viime vuosina se on tuuheutunut ja siihen on tullut lisää pituutta. 

Tontin luontoihme on metsälehmusvyöhyke. Kuusikon keskellä on monen aarin alalla pohjakasvillisuutena metsälehmusta. On myös suuria, paksurunkoisia lehmuksia joukossa. Tämä kaatuneen lehmuksen kanto versoo uutta kasvua. 

Leppävirralla on muutamia metsälehmusesiintymiä. Metsälehmus on Pohjois-Savossa melko harvinainen. Se on Suomen pohjoisimpana kasvava jalo lehtipuu. On ihmeellistä, että tässä karussa, kivikkoisessa korpimaastossa menestyy rehevien lehtometsien puu.