Lehtokasveja

Iltayhdeksän jälkeen jätän auton tien varteen ja jalkaudun lammen rantaa kiertävälle polulle. Aina kesäkuun alussa tulen tänne lehtokukkien vuoksi. Lehtokuusama on nyt avannut kukkiaan, mutta vielä on paljon nupullakin olevia.  

Poikkean polulta kurkistamaan mitä tikankonttikasvustolle kuuluu. Nupulla ovat vielä ja jostain syystä varret vähän painuneina. Olisiko monta päivää puhaltanut kova tuuli voinut sen aiheuttaa. Muuta syytä en keksi. 

Vähän keltaista konttia jo vilahtaa verholehden raosta. 

Laskevan auringon valo yltää rinteessä oleviin tikankontteihin. Tikankontit ovat edukseen kohdevalossa. 

Illan viimeiset säteet puunrunkojen välistä kehystävät lehtokuusaman kukkaa.

Sudenmarja on tässä kukinnan vaiheessa kauneimmillaan. Heteet ympäröivät emiä kruunun tavoin. 

Paluumatkalla kurkin pensaikon lomasta rannalle. Raatetta on paljon, mutta on hankala kuvata niitä kun ranta on pehmeää ja raatteen kukat vesikasvillisuuden keskellä. Juuri nyt valo värjää raatteen kukkaa punertavaksi. 

Rantakiven viereltä löydän raatten lähietäisyydeltä. Yksittäinen kukka on hyvin kaunis hapsuineen. 

Aurinko häviää puiden taakse ja lehto hämärtyy. Tänne on tultava uudelleen muutaman päivän kuluttua. Jospa tikankontit silloin jo olisivat avautuneet.