Vähän ennen iltakahdeksaa lasken kajakin vesille mökkirannasta. Lahdella on ihan tyyntä ja ilma lämmin, eli täydellinen keli nauttia leppoisasta melonnasta rantoja kierrellen. Kun tulen kapealta lahdelta avonaisen selän äärelle, huomaan että olen tehnyt matkaa tuulensuojassa. Selällä puhaltaa tuuli idän-kaakon suunnalta. Se tietää sivulaineeseen melomista. Vakaan Avalonin kulkua sivuttainen liike ei pahemmin haittaa. Viiden ja puolen kilometrin jälkeen käännyn niemenkärjen ympäri ja tulen taas tyynen puolelle.
Laskevan auringon lämminsävyinen valo värittää rantakallioita.
Tulen kapeaan salmeen, joka erottaa pienen kalliosaaren mantereesta. Muistelen edellisiltä retkiltä, että varovasti ja kiviä väistellen siitä pääsee läpi.
Olen juuri pujahtanut kapeikosta selvemmille vesille kun kajakin keulan luota näkyy liikettä. Olen tainnut osua kuikan pesäpaikalle. En pysty äkkiä kääntymään pitkällä kajakillani vaan pysähdyn ja jään seuraamaan kun kuikkaemo ohjaa pienen untuvapalleroisen poikasensa kauemmas. Sitten huomaan vedessä toisenkin poikasen. Isäkuikka on kauempana salmen keskellä. Kuikat aloittavat keskustelun, varmaankin moittivat rauhanhäiritsijää ja suunnittelevat mihin suuntaan lähtevät luotsaamaan poikasia.
Saan kajakin ympäri ja palaan samasta kapeikosta saaren toiselle puolen.
Tulen takaisin niemenkärkeen. Sen edustalla on pieni luoto, jossa on tyhjä kalasääskenpesä. Pesä on vähän hajonnut, joten vähään aikaan siinä ei ole ollut asukkaita.
Käännän vähäksi aikaa selän laskevalle auringolle ja lähden melomaan selkävettä takaisin päin. Matkalla näen toisenkin lintupoikueen. Keskellä järveä liikkuu jotain. Lähemmäs melottua tunnistan isokoskelon viisi poikasta selässään. En edes yritä kuvata niitä, vaan kaarran kauemmas ettei poikaset hätäänny ja hajoa muodostelmasta. Mietin miksi koskelo on päättänyt ylittää järven sen leveimmältä kohden.
Ennen kuin palaan mökkilahdelle, etsin sopivan paikan laskevan auringon seuraamiseen. Tuuli on tyyntynyt yöksi isollakin selällä.
Sinne se painuu. Ilma alkaa viilentyä heti kun auringon painuessa horisonttiin. Käännän kajakin mökkilahdelle ja melon reipasta vauhtia viimeiset kolme kilomeriä.
Kommentit
Lähetä kommentti