Kuusikon kätköissä

Kuusikkolehdot ovat Kuopion ympäristössä yleisimpiä lehtotyyppejä. Minulle on ollut vaikeaa mieltää synkkää kuusikkoa lehdoksi, koska olin aina kuvitellut lehdossa kasvavan vain lehtipuita. Pohjakasvillisuus kuitenkin paljastaa rehevän maaperän. Kuusikon kätköissä viihtyvät lehtokuusamat, lemmikit, kielot, sudenmarjat, mustakonnanmarjat ja harvinaisuutena tikankontit. Kaikki nuo kasvit ovat rehevän lehtometsän kasveja. 

Lämpimänä kesäaamuna pyöräilen metsän laitaan. Olen lähtenyt ajoissa liikkeelle, että ehtisin takaisin ennenkuin lämpötila nousee hellelukemiin. Metsän varjossa onkin mukava kulkea lintujen laulua kuunnellen. 

Lemmikin sineä polun varrelta

Virnoja on monta lajia. Luulen, että tämä on aitovirna.

Aukeilla paikoin kielon kukinta on jo loppunut, mutta täällä metsän varjoissa on vielä paljon kauniisti kukkivia kieloja. 

Mustakonnanmarja on eteläinen konnanmarja. Pohjoisessa punakonnanmarja on yleisempi. En osaa erottaa niitä kukinnan aikaan. 

Laskeutuessani rinnettä alas törmään taas uuteen tikankonttiesiintymään. Vaikka olen käynyt täällä monena kesänä, en ole sattunut tälle paikalle. Lasken kaksikymmentäkaksi kukkivaa tikankonttivartta. 

Tuttu tikankonttirypäs on tällä kertaa kohdevalossa. Tämän esiintymän löysin vuosia sitten ja sen jälkeen olen joka kesä tehnyt retken sitä katsomaan. 

Ylempänä rinteessä on pari vuotta sitten löytämäni tikankonttipaikka. Vietän kauan aikaa kuvaten kauniisti rivissä olevaa ryhmää. 

Tämä on Kuopion osalta viimeinen tilaisuus nähdä tikankontteja. Lämpimäksi muuttunut sää nopeutti aluksi hitaasti alkanutta kukintaa. Näissä kukissa on jo kuihtumisen enteitä. Kehälehdet ovat muuttuneet punaruskeista ruskeiksi ja alkavat käpertyä kokoon. 

Kotimatkalla kuvaan tienvarren metsäkurjenpolvia.