Noron kasvillisuutta

Kartassa on sininen katkoviivamerkintä poikki korkeuskäyrien. Tuo katkoviivamerkintä kartassa tarkoittaa noroa, eli puroa pienempää vesiuomaa. Väliin se virtaa kuten puro mutta väliin se piiloutuu maan alle tai maaston tihkupinnoille. Ilmakuvasta näen, että soiden välissä on tiheää metsää. Mitä kasvaa metsänpohjalla noron ympäristössä, se ei näy ilmakuvassa eikä maastokartalla, joten on lähdettävä paikanpäälle katsomaan mitä sieltä löytyy. 

Lähestyn metsää vaaran alarinteen puolelta, läheltä suon laitaa. Nyt on ruohokanukan kukinta-aika. Paikoin ruohokanukkaa kasvaa yhtenäisenä mattona. 

Ruohokanukan valkoiset suojuslehdet ympäröivät mustavalkeaa kukkaa. 

Maariankämmekän kukkia on nyt runsaasti kosteilla paikoilla mutta myös tienpientareilla. 

Noron sijaintia ei tarvitse arvuutella. Mustikkatyypin metsä muuttuu noron ympäristössä rehevän lehtomaiseksi pohjakasvillisuudeltaan. 

Kotkansiivet ja muut suuret saniaiset peittävät metsänpohjan. 

Siellä täällä vilahtaa sinistä, eli metsäkurjenpolven kukkia. 

Uskalsin toivoa löytäväni pohjansinivalvattia ja löysinkin. Nuppuja, saati kukkia ei vielä ollut, mutta kukkien aika taitaa olla vasta heinäkuussa. 

Valtavan suuri kuusi on tullut elinkaarensa päähän ja rojahtanut maahan.  

Laho puun sisus on värikäs

Korpi-imarre reunustaa puron vartta. 

Olin kulkenut noron viertä noin 250 metriä ja noussut samalla vaaran rinnettä noin kolmekymmentä metriä ylöspäin. Ja sieltä ylhäältä löytyi suo. Runsaan suokasvillisuuden seassa kukkii karpalo. Yritän saada kuvattua nuo kauniinpunaiset kukat. 

Suo osoittautui vaikeakulkuiseksi, joten oli helpompi kääntyä takaisin metsään ja palata samaa reittiä takaisin.