Polku kiemurtelee puiden välissä kangasmaastossa. Polun ylle kasvaneista mustikanvarvuista voi päätellä, että tätä polkua ei ole kovin paljon kuljettu. Minulle se on suorin reitti suolle, jossa kauan sitten muistan nähneeni punakämmeköitä. Niiden vuoksi olen nyt liikeellä. On varhainen aamu. Lämpötila on vähän kymmenen asteen yläpuolella ja yön sateen jälkeen on kosteutta ilmassa.
Laskeudun painanteeseen ja samalla metsänpohjan kasvillisuus muuttuu reheväksi. On metsäkurjenpolvea ja kulleroita.
Kulleroa kuvatessa huomaan vierellä tikankonttikasvuston. Hymyilyttää. Tämä on taas uusi tikankonttipaikka minulle. Nämä tikankontit ovat vielä varsin hyväkuntoisia, koska paikka on varjoisa.
Tulen suon laitaan. Tällä suolla ei ole yhtään puuta tai pensasta vaan pelkästään matalaa heinikkoa ja muuta suon kasvillisuutta. Ja siellä täällä pilkahtaa punaista. Eli olen löytänyt punakämmekät. Otan repun selästä ja alan viritellä kameraa, mutta lähellä lentelevä liro protestoi äänekkäästi olemassaoloani. Se rauhoittuu vasta kun siirryn vähän kauemmas toista punakämmekkää kuvaamaan.
Suon keskellä kiemurtaa kirkasvetinen puro. Tämä on niitä ihmeitä, joita kotiseudulla Savossa ei näe. Pohjoisen rinnesoilla on korkeuseroja niin, että suon purovedetkin virtaavat runsaasti. Kolmensadan metrin päässä suolta on lampi, joka on noin seitsemän metriä korkeammalla kuin tämä suo. Siksi vesi virtaa niin voimakkaasti. Punakämmekkä on ihan puron rannalla, joten saan kuvan taustalle veden kimmellyksestä syntyvät valopallot.
Punakämmekällä on roteva varsi ja pilkuttomat lehdet.
Tässä taas kämmekkä, jonka arvelen olevan kaitakämmekkä. Tosin varmuutta asiaan ei ole, koska kämmekät risteytyvät. Tällä suolla kasvaa punakämmekkää, maariankämmekkää ja sitten tätä, joka on ihan eri näköinen. Varsi on ohut ja tumma, kukka harsumpi ja lehdissä pilkkuja.
Punakämmekällä on useita värejä. Tässä vaaleanpunainen punakämmekkä. Olen joskus löytänyt myös valkoisen punakämmekän.
Luhtakuusio on myös suon kasveja.
Lähden jatkamaan matkaa. Polku kuljettaa seuraavalle suolle, joka on parikymmentä metriä alempana kuin kämmekkäsuo. Suon laidoilla kukkivat suopursut ja puolukat, suolla taas karpalot.
Kulleron keltaiset kukat vilkkuvat joka puolella.
Kiertelen aiemmilta vuosilta tutut tikankonttipaikat. Aurinkoisimmilla paikoin kasvaneet tikankontit ovat jo kuihtuneet, mutta varjoisilta paikoilta löytää vielä hyväkuntoisia kukkia.
Retken päätteeksi on mukava istua evästelemään tulille jokivarteen. Makkarahiillosta odotellessa teen vielä kierroksen lähiympäristön kukkia katsomaan.
Idänkeulankärjen kukinta on ohi. Löysin vain yhden kukan.
Ajuruohoa rantakalliolla
Vanamorinne
Katkeralinnunruohon pienet siniset kukat
Pian kukkivat myös tummaneidonvaipat ja kirkiruohot.
Kommentit
Lähetä kommentti