Karhonsaari

Sulan maan aikaan on nähtävä vähän vaivaa päästäkseen Karhonsaareen. Veneilijöille se toki on helppoa, mutta jos ei omista venettä, on tehtävä vähän järjestelyjä. Olen aiemmin käynyt Karhossa tuomalla oman kajakin Ranta-Toivalan rantaan ja toisen kerran lainaamalla kaupungin venettä. Aikaa noista reissuista on jo kaksitoista vuotta, joten nyt oli aika palata. 

Olin varannut veneen edellisellä viikolla, joten jännitin sattuuko miten runsas sade retkipäiväksi. Mutta ilmojenhaltija suosi tällä kertaa. Päivä oli puolipilvinen ja väliin aurinkoinen. 

Ensimmäiseksi käymme alppiruusupuistossa. Metsän keskellä on pieni alue, johon on istutettu muutamia alppiruusulajikkeita. Korkeimmalle kurkottelevat P.M.A Tigerstedtin kukkivat oksat, ehkä kolmen metrin pituisina. Vierellä kukkii matalakasvuinen Cunnigsham white. 

Kymi-yhtiö on omistanut saaren vuosina 1916-1957. Vanhimmat alppiruusut on istutettu paikalle jo silloin. 

Punakukkaisia alppiruusuja on kukassa vain muutama. Yhden punakukkaisen kukat ovat jo kuihtuneet. 

Polun vartta pilkuttavat siniset lemmikit.

Lähdemme kulkemaan Karhon kiertoa, parin kilometrin retkipolkua, joka myötäilee saaren rantoja. Tässä on Sandelsin pöydät, jotka nimestä huolimatta eivät ole sotapäällikkö Sandelsin aikaisia, vaan tehty Kymi-yhtiön hallinnan aikaan. Mutta tällä paikalla on tiettävästi ollut Sandelsin tähystyspaikka Suomen sodan aikaan 1808-1809.

Näkymä saaren pohjoisrannalta viereiseen Myhkyrin saareen. 

Pitkoksia Karhon kierron polulla. 

Tulemme etelärannan laavulle. Nyt on aika istahtaa evästelemään ja tulille. 

Lähdemme jatkamaan matkaa kulkemalla saaren itäpuolen puulajipolkuja. Yht'äkkiä säikähdän. Muutaman metrin päässä polulta, kaatuneen puun rungolla, istuu pörröinen pöllönpoika. Otamme muutaman askeleen taaksepäin ja jäämme ihmettelemään tuimailmeistä mörköä. On myös tarkkailtava ympäristöä. Jos pöllöemo on lähellä, niin se saattaa hyökätä. Pöllö jää istumaan paikalleen. Se ei liikkunut yhtään sinä aikana kun ohitimme sen. 

Entisillä pelloilla kasvaa nyt suuria kuusia. 

Itärannan kosteikon läpi vievä polku on vähän kuljettu. Kun edellisen kerran olin täällä, oli tässä pitkospuut, mutta ne on nyt purettu pois. Polun varren hopeapajutkin ovat vähän huonokuntoisia. 

Lammen lähellä kulkevan pitkospolun varrella on poppeleita ja salavaa.

Tammi kuusikon laidalla

Pallomainen suuri puu on luultavasti Terijoen salava

Puulajipolun vihreyttä 

Aitovirna

Surukuuset

Saarnipuita

Upea lehtipuukuja

Kuopion kaupungin asiakaspalvelusta voi varata veneen Karhonsaaren retkelle. Jos omia veneilyliivejä ei ole, niin nekin saa lainaksi kun hakee veneen avaimen.