Melontaa ja soutua

Koko päivän on tuullut kovasti lounaasta. Illan tullen tuulen tyyntyessä nostan kajakin vesille ja lähden melomaan lahden rantoja pitkin.  

Illan matala valo värittää Lamposaaria

Kajakin vierstä kuuluu loiskahdus ja heti arvaan mikä siellä roiskii. 

Majava loiskuttaa häntäänsä pari kertaa ja sukeltaa sitten näkymättömiin. 

Sauna on ollut jo lämpiämässä melonnan ajan ja paljuvesikin lämmitetty. Rantauduttua menenkin heti saunaan. 

Saunaan, paljuun, saunaan, paljuun jne....

Lahdella on vielä iltavalon punerrusta vähän ennen puoltayötä. 

Herään vähän vaille neljä ja lähden heti vesille. Lämmintä on vain kaksitoista astetta, joten pitkähihaista paitaa päälle että tarkenee. Aurinko on noussut jo lähes tunti sitten, mutta vasta nyt sen valo tavoittaa lahden takarannan puut. 

Vesi ja ilma ovat lähes samanlämpöisiä, joten sumua ei paljon ole. Vain Kuolion salmeen on pakkautunut ohut sumu.

Kukkulan kivilinna

Aamuyön meloja tavoittaa yleensä tyynen vedenpinnan. 

Kallion pikkutervakot kukkivat korkealla. Yritän zoomailla niitä pokkarilla kuvaan. Suurin osa pikkutervakoista on jo kukkinut. 

Ja taas tavataan. Majava on lähtenyt ylittämään lahtea. Se ui vähän matkan päässä kajakista.

Sain kuvan juuri siitä hetkestä kun majava valmistautuu loiskauttamaan häntäänsä. 

Olin edellisenä päivänä käynyt kääntämässä niemen toisella puolella olevan veneeni. Nyt lähden ensimmäiselle soudulle tänä kesänä. Ei ole muuta suunnitelmaa kuin kierrellä hiljalleen rantoja pitkin ja nauttia kauniista kesäpäivästä. 

Hiljaisia rantoja

Vuodesta 1986 aina vuoteen 2009 osallistuin lähes joka kesä Suomi Meloo-tapahtumaan. Kahdenkymmenen melontavuoden jälkeen sain melontahattuuni Suomi Meloo-klubin norppatunnuksen. Sen jälkeen olen osallistunut tapahtumaan vain kerran kun Suomi Meloo-reitti kulki Kuusamosta Iijokea merelle. Tosin minä olin mukana vain Kuusamon ja Taivalkosken osuuksilla. Nyt oli taas aika muistella menneitä kun Suomi Meloo kulki Kuopion seudun vesillä matkalla Iisalmesta Puumalaan. Oli tapahtuman 40. vuosi ja ilmeisesti viimeinen tämäntyyppinen Suomi Meloo-tapahtuma. Sain kunnian meloa johtokajakin etuaukossa osuudella Vuorelasta Jänneniemen Alatalon leirintäalueelle (18 km).

Jännevirran silta

Melojajoukkueen turvavenettä kipparoi tyttäreni.