Sydäntalven valo

Sääennusteen mukaan päivästä tulisi pilvinen. Mutta kauppareissulla huomasin, että kaakon suunnalla kajasti punertava taivaanranta. Tuli kiire ehtiä tähystyspaikalle vaaran laelle. Edellisenä päivänä samalle paikalle hiihtäessä olin todennut polut hyvin tallatuiksi. Siksi lähdin nyt jalan ja otin vain sauvat tueksi jyrkkiin nousuihin ja laskuihin. 

Matkalla pysähdyn ottamaan kuvan punaisena hehkuvasta taivaasta siltä varalta, että pilvet ehtivät peittää tuon näkymän ennen kuin ehdin vaaran laelle.  

Hyvin ehdin. Kun pääsen viimeisen jyrkän nousun päälle, on edessä tämä upea maisema. Muitakin auringonnousun odottajia on jo paikalla. 

On niitä aamuja jolloin pilvet ovat juuri oikealla paikalla. Juuri siellä mistä aurinko tulee nousemaan, on kapea aukko pilvikerroksessa. Tai, eihän nyt enää aamu ole. Lyhyen sydäntalven päivän auringonnousu on vasta 10:30. Täällä vaaran laella aurinko tulee kuitenkin esiin jo hieman aiemmin koska katselupaikka on korkealla. 

Sieltä se nousee. Viidenkymmenen kilometrin päässä erottuu Iivaaran laki auringon vasemmalla puolen. 

Lähden kiertämään ympäriinsä kallion laella. Joulun ja vuodenvaihteen aikaan täällä on ollut paljon kulkijoita, joten polkuja on ristiin rastiin. 

Lumi ja huurre koristavat männynoksia

Monesti tähän aikaan vuodesta tykky peittää puut. Nyt puiden oksilla on vain ohut kerros lunta. 

Tämän koivun olen kuvannut usein. Aina se on vähän erilainen riippuen lumen määrästä ja valosta. Nyt sitä kehystää tulenhehkuinen taivas. 

Kun aurinko on noussut vähän ylemmäs, sen valo alkaa värittää hangen pintaa. 

Myös puut ja pensaat saavat valomaalauksen

Nyt valo yltää jo viereisen kukkulan laelle. Sinne siis. 

Mikä satumainen metsämaisema avautuukaan edessäni

Aukko pilvirintaman alla ei ole suuri mutta tarpeeksi valaisemaan ja värittämään maiseman. 

Päivien pidentyessä valon määrä tulee lisääntymään, mutta valon väri on kauneinta juuri nyt, sydäntalven aikaan.