Pakkasella jokirannassa

Tienvarren parkkipaikalla auton lämpömittari näyttää -31° pakkasta. Laitan pätkäsukset jalkaan, repun selkään ja pujahdan tienpenkalta puiden välistä lammen jäälle. Vähän matkan päästä löytyy latu, jota sujuttelen muutaman sata metriä ja sitten käännyn ladulta rantametsään. Puiden takaa pilkottaa pakkasusvainen joen niska ja punertava aamutaivas. 

Joulun ajan nollakelien jälkeen ilman lämpötila on pysytellyt pakkasen puolella. Siksi jokirannan puut ja pensaat ovat saaneet runsaan huurrekuorrutuksen oksilleen. Rumimmatkin männynrääpäleet koreilevat nyt valkean huurteen peitossa. 

Huomaan vedenpinnan alla liikettä. Yritän tarkentaa tummaan liikkuvaan hahmoon ja odotan, että se nousisi veden pinnalle, mutta se häviää kokonaan. Hahmo oli aika iso, saattoi olla saukko. 

 

Koskikara sen sijaan ei pakene, vaan istuu rauhassa lumen peittämällä kivellä lähellä rantaa. 

 

Koskilampi

Erilaisia jälkiä risteilee rannalla. Sulana pysyvä virta houkuttelee paikalle monenlaisia kulkijoita. 

Aurinko on noussut jo horisontista, mutta täällä alhaalla jokivarressa menee aikaa ennen kuin se tulee esiin metsän takaa. 

Minulla on jokivarressa muutamia paikkoja, josta aina kuvaan näkymiä joelle.  Tämän koivun olen kuvannut monesti. 

Pieni lahdukka rannalla on myös hyvä kuvauspaikka. Rannan pensas on kasvanut vuosien myötä ja alkaa kohta peittää näkymää vesille. 

Koskikara ilmoittaa olemassaolostaan heleällä laulullaan. Miten iso ääni onkaan pienellä linnulla. 

Sieltä se aurinko lopulta tulee esiin

Pakkasusvaa ei ole paljon, mutta kuitenkin se suodattaa auringon valoa. Myös taivaanrannan kapea pilvikerros osaltaan vähentää valon määrää. 

Ohuita jäälauttoja lipuu virrassa

Kun pakkaset jatkuvat pitkään, alkaa jää kasvaa rannoilla, mutta koskaan tämä virta ei jäädy kuin muutaman metrin leveydeltä rannoiltaan. Vettä liikkuu runsaasti uomassa ja virtaustakin on, vaikka kuohuja ei näy. 

Kun aurinko paistaa sopivasti puiden välistä, syntyy tulenhehkun värinen valoefekti. 

Lämmintä valoa kolmenkymmenen asteen pakkasessa

Tunnin verran olen kulkenut kameran kanssa jokirantaa. Kumma kyllä, yhtään ei ole tullut kylmä. Ainoa hankaluus on silmälasien jäätyminen. Moneen otteeseen jouduin sulattelemaan laseja käsissäni mikrokuituliinan läpi. Eli painetaan kuituliina linssin molemmin puolin ja pidetään paljain käsin liinaa paikallaan jonkin aikaa. Kädenlämpö sulattaa jään, jonka jälkeen voi pyyhkiä linssit puhtaaksi. 

Pikataival autolle.