Pakkaspäiviä

Vuosi on alkanut napakassa pakkasessa. Vielä uudenvuodenpäivänä oli pakkasta vain kymmenen astetta mutta sen jälkeen pakkaslukemat ovat olleet kahdenkymmenen asteen kylmemmällä puolen. Nyt loppiaisaamuna, kun tätä kirjoitan, on Kuusamon lentoaseman mittaus 33,5 astetta pakkasta. 

Vuoden alku on ollut täydenkuun aikaa. Kuu oli täydemmillään 3.1. mutta vuorokaudet ennen ja jälkeen täysikuun se näkyy kokonaisena. Tämä kuu on kuvattu 4.1.

Eräänä iltana lähdettiin ajelemaan ja katselemaan näkyisikö revontulia. Vähän vihreitä loimuja pilkahtikin mutta pian ne peittyivät pilveen. Ja kun selkeni, ei enää näkynyt revontulia. Mutta sen sijaan kuvasin kuutamomaisemia kylätien varrella. 

Koskikaraa ei pakkanen haittaa. Seurasin sen sukeltelua virrassa. Pulahdus veteen, uintia ja sukellusta hetken aikaa ja sitten hetkeksi jään reunalle istumaan. 

Pakkanen kasvattaa huurteen rannan varpuihin

Levollista ja rauhoittavaa on tässä harmaassa maisemassa sulan veden äärellä

Huurre kaunistaa kuivuneet männynoksat

Pilvimuodostelmia vesitornin yllä

Kerrospukeutuminen on valttia kun varustaudun hiihtämään lähimetsään. Bambukerrasto, fleecekerrasto ja paksu toppatakki, jalkaan parit sukat ja Sorel-saappaat, ei tule kylmä. 

Kello 13 ja aurinko ei ole vielä tuon korkeammalla. Mutta päivä on pidentynyt jo lähes tunnin talvipäivän seisauksen ajankohdasta. 

Lähden pujottelemaan lumisten puiden välistä metsään. Jäniksen jälkiä risteilee joka puolella. Sitten yhytän lumikenkäpolun ja lähden seuraamaan sitä. 

Polku johdattaa lopulta takaisin rannalle. Aurinko on jo painunut metsän taa, mutta taivaalle on jäänyt värikäs pilvikaari. 

Lumikenkäpolku