Olen liikkellä varhain. Kotoa lähtiessä oli vielä pimeää, mutta kulkiessani polulla kohti Vanuvuoren rinnettä päivänkajo jo valaisee huurteisia puita. Kun tulen luonnonsuojelualueen puolelle, on synkässä metsässä vielä sen verran hämärää, että napsautan otsalampun päälle.
Pakkaspäiviä on ollut sen verran pitkään, että puut ovat paksun lumen ja huurteen peitossa. Vanuvuoren metsä on todellinen satumaa.
Olen tornilla noin puoli tuntia ennen auringonnousuaikaa.
Kuu on vielä korkealla. Kuun laskuaikaan on vielä toista tuntia.
Minulla on tällä kertaa mukana vain pitkäzoominen pokkarikamera. Nyt olisi pitänyt ottaa pokkarin jalustakin mukaan. Kuuta kuvatessa tarvitsee kameran koko ulottuvuuden ja silloin olisi parasta kuvata jalustalta. Laitan kameran lapasten päälle tornin kaiteelle. Se vähän tukevoittaa kameraa tarkennuksessa.
Vanuvuoren lumiset kuuset, taivaalla kuu ja vastarusko.
Kaiteen lumen pitkät kidepiikit
Näkymä tornista suoraan alas
Etelä-Kallavesi
Tuolta se aurinko tulee pian esiin
Hiltulanlahden kylä
Kello 8:35 aurinko nousee kaakon suunnalta
Ensimmäisten säteiden puna värittää kuusikkoa
Virittelen pokkarin zoomin äärimmilleen, että saan kuvaan kahdentoista kilometrin päässä olevat Vatasen, Varposaaren, Kahasalon ja Honkasalon saaret.
Torni on nyt koristeltu huurteella.
Näkymä pohjoiseen Koiraveden ja kaupungin suuntaan.
Lähden polkua takaisin autolle päin, mutta matkan varrella kuvaan valaistuja puunlatvoja.
Juuri nyt kannattaa retkeillä Vanuvuorella. Kun lunta on vähän, niin polku on helppokulkuinen ja talvinen metsä hyvin kaunis.
Kommentit
Lähetä kommentti