Saniaislehdossa

Tutkin karttaa ja vertaan sitä vanhaan Naatikkavaaran luontopolkua esittävään kuvaan. Mistä kohti se polku nyt lähteekään. On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun edellisen kerran olen käynyt luontopolun varrella olevassa saniaislehdossa. Kartasta paikallistan sijaintimme, jossa pieni puro alittaa tien. Lähden ylöspäin vaaran rinnettä puronvartta seuraten. Metsänpohjalla kukkii käenkaali ja muutama neidonkengän vaaleanlilanpunainen kukkakin erottuu.  

Yht'äkkiä edessäni leviää rullallaan olevien kotkansiipisaniaisten täyttämä puronvarsilehto. Aamupäivän valo korostaa keväänvihreää saniaiskasvustoa. 

 

Kasvaessaan täyteen mittaansa pituutta ja leveyttä, saniaiset peittävät kokonaan maanpohjan. Siksi aluskasvillisuutta ei paljon ole.

Mielestäni kotkansiipisaniainen on kauneimmillaan silloin kun sen kärki on vielä rullalla.

Lehdossa viihtyy myös pohjanpunaherukka. 

Sitten yhytän luontopolun opsteineen. Polku on merkitty punaisilla täplillä puihin ja polun varrella on opastauluja. 

Puronvartta seuraten löytyisi varmaan lisää saniaisesiintymiä, mutta nyt lähden seuraamaan polkua takaisin tielle. 

Polun pitkokset ovat paikoin huonokuntoisia, mutta vielä pääsee hyvin puron yli. 

Edellisenä päivänä kävin Rukan Juhannuskalliolla toiveena löytää kukkiva sielikkö. Kylmä alkukesä on hidastuttanut kukintaa. Mustikka sentään kukkii jo. 

Ei löytynyt sielikköä kukkivana, vaan ainoastaan pieniä nuppineulanpään kokoisia nuppuja.