Mökkimelontaa

Mökkireissulla oli tarkoitus meloa illalla ja aamulla. Kun tulin mökille puolenpäivän jälkeen, pohjoisen-luoteen tuuli oli voimakas ja lahdella velloi aallokko. Tuulen suunta oli juuri pitkin kapeaa lahtea. Sääennusteen mukaan tuulen pitäisi tyyntyä iltaan mennessä. Sitä odotellessa valttasin kertaalleen mökin kaiteet ja laiturin kalusteet, lämmitin vesiä sekä puhdistin vanhan Avalon-kajakkini lasikuitupintoja. Ja tupaakin piti lämmittää, koska sisälämpötila oli vain 14 astetta. On tämä erikoinen kesä. Nyt kesä-heinäkuun vaihteessa pitäisi olla ne lämpimimmät säät, mutta niitä edelleen kaivataan.

Kuuden jälkeen en enää malttanut odottaa tuulen tyyntymistä vaan lähdin vesille. Puskin vähän matkaa vasten aallokkoa. Kevyt Avalon killui aaltojen päällä. Ei tuntunut mukavalta, joten käännyin takaisin. 

Vasta myöhään illalla, kun olin saunonut ja istuin terassilla, tuuli laantui ja yht'äkkiä oli täysin tyyntä. No, en enää saunan jälkeen viitsinyt lähteä vesille. Suunnitelma vaihtui aamuyön melontaan.  

Toukokuussa tienpientareelta siirtämäni kotkansiipisaniaiset voivat hyvin. 

Ilta-aurinko valaisee rantaa

Kajakki odottaa aamuyön lähtöä

Juhannuksen aikaan kerätyt lupiinit viihtyvät maljakossa

Paistoin iltapalamakkaran halstarissa saunan uunissa. Sitten nukkumaan.

Olin laittanut herätyksen 2:45, mutta heräsin jo puoli kolmen aikaan. Pukeuduin nopeasti melontavarusteisiin ja sitten vesille. Sumua oli kerääntynyt vähän lahden pohjukkaan ja Kuolion salmeen. 

Juuri auringonnousun aikaan kurjet aloittivat konsertin. Ääni kuului jostain ihan läheltä ja kohta kaksi kurkea lensi kajakin ohi. 

Sumua oli Herralanlahden suullakin. Pyörähdin saaren luona takaisin kohti Lamposaaria, jossa yleensä olen katsellut lahden auringonnousut. 

Herralanlahti

Lamposaari sumussa

Majava ui kajakin lähellä. Sumun seasta erottui joutsen. Jäin katsomaan mitä tapahtuu. 

Joutsen ei jäänyt ihmettelemään majavaa eikä minuakaan, vaan lähti nousukiihdytykseen. 

Nopeasti se kohosi siivilleen ja lensi pois

Aurinkoa ei vielä näkynyt lahdella mutta sen valo väritti pilviä etelän suunnalla.

Lännen taivaalla oli myös värikäs pilvi. Sain "savannikäkkyräni" samaan kuvaan pilven kanssa. 

Sitten valo ehti jo värittämään rannan metsääkin. Rannan lähellä meloessa tunsin äkkiä tutun tuoksun. Valkolehdokki! Valkolehdokki tuoksuu voimakkaimmin yöaikaan. Jossain tuolla metsässä niitä siis on.  

Lokit aamuauringossa

Sitten meloin kajakkini saaren rannan tuntumaan ja jäin katselemaan auringon värjäämiä sumuhaituvia lahdella. Kaakkuri käkätti lahden pohjukassa ja lokit ääntelivät Lahdenpohjan saaren luona. Kannatti herätä aamuyöllä nähdäkseen, haistaakseen ja kuullakseen tämän kaiken.