Oulangalla

Kuusamon keväässä ja alkukesässä luonto siirtyy kuin pikakelauksena talvesta kesään. Heti lumien sulamisen jälkeen alkaa tapahtua. Koivuissa on kevään vihreys, tuomet nupulla ja ensimmäiset kukat kiirehtivät kukkimaan. 

Kiutaköngäs tulvi tänä keväänä varsin maltillisesti. Vedenpinta oli korkeimmillaan 160,7 m, mikä on yli metrin vähemmän kuin huipputulvakeväänä 2015. Karhunkierroskaan ei mennyt tulvan takia poikki, kuten yleensä keväisin. 

Kiipeän rinnettä tutulle neidonkenkäpaikalle. Mikä pettymys, ei yhtään kukkaa, vain pelkkiä lehtiä. Tämä paikka on joka kevät ollut se ensimmäinen, jossa neidonkengät ehtivät kukkimaan. Aurinkoisella, etelään viettävällä rinteellä on kukkinut neidonkenkien ryhmä vaikka lähimaastossa on ollut luntakin.

Jatkan matkaa ja kohta polun varrella vilahtaa punaista. Ensimmäinen näkemäni neidonkenkä on jo kuihtumisvaiheessa.  

Mutta sammalien seasta löytyy muutama ihan parhaassa kukassa oleva neidonkenkä.

Kuljen kallion viertä ja etsin toista aikaista kukkijaa. Katkeralinnunruoho löytyy samalta paikalta kuin ennenkin, mutta se on vasta nuppuvaiheessa. 

Oulangan hietaorvokit kasvavat nekin kuivalla ja karulla kalliopinnalla.

Myös lapinvuokot ovat ehtineet kukkimaan

Idänkeulankärki on Kuusamon harvinaisia kasveja. 

Idänkeulankärkeä sinisenä

"ei karu kasvumaa, saata lannistaa" 

Vielä piipahdus kämmekkäpaikalle, jossa olen yleensä käynyt tikankontin kukinta-aikaan. Nyt polulla virtasi vesi, mutta metsänpohjaa pilkuttivat pienet lilanpunaiset neidonkengät. Täältä niitä löytyi monen kukan ryhminäkin, joten vietin pitkän tovin niitä ihaillen ja kuvaten.