Metsäretkiä

Kylmä sää on hidastuttanut luonnonkukkien kukintaa. Yleensä tikankontin kukinta on ohi viikossa, nyt olen päässyt ihailemaan kukkia kahden viikon ajan. Haastoin itseni etsimään uuden tikankonttipaikan. Vuosia sitten etsin tuolla paikalla tuloksetta, nyt lähdin haravoimaan aluetta uudelleen. Ja onni potkaisi. Molemmin puolin kaatunutta puunrunkoa oli tikankonttiryhmä. Tämä löytämäni esiintymä on varsin pieni, vain kymmenen kukkaa yhteensä. Tiedän, että alueella pitäisi olla useampikin paikka. Niiden etsintä jäänee tuleviin vuosiin. Tikankonttia on vaikea huomata muun kasvillisuuden joukosta silloin kun se ei kuki. Pari kertaa olen onnistunut löytämään tikankonttipaikan niiden kuihtuneiden kukkien aikaan. Nyt minulla on tiedossa kaikkiaan yhdeksän tikankonttipaikkaa Kuopion lähialueilla. 

Vielä viimeiset tikankonttikuvat sateisena päivänä kuvattuna. Ylin kehälehti alkaa painua kontin päälle ja muut kehälehdet kiertyä. Kehälehden punainen muuttuu ruskeaksi. Kukinta alkaa olla loppuvaiheessa. 

Kävin ennen juhannusta Neulaniemen metsässä. Lehtokuusaman kukinta on jo ohi, nyt on oravanmarjan kukinnan aika. Neulaniemessä on muutamia metsälehmusesiintymiä. Mikä kontrasti kun synkän kuusikon keskellä on yht'äkkiä lehmuksenvihreää. 

Onkohan tämä lehtokorpea. Maanpohjaa peittävät hiirenporrassaniaiset (tai myyränporras?)

Kalliojyrkänteen alla on suuria metsälehmuksia. 

Oravanmarjan kauneuden nähdäkseen on kumarrettava syvään. 

Paikoin oravanmarja kukki valkoisenaan metsänpohjalla. 

Metsän ahkera saalistaja pyydystään rakentamassa.