Vielä vesillä
Kallaveden pinta on noussut 15 cm lokakuun alkupuolen sateiden myötä. Vedenkorkeus 81,78 on lähes 40 cm ajankohdan keskimääräisen vedenkorkeuden yläpuolella. Sen huomaa melontavajan laiturilla, kun vedenpinta näyttää olevan samalla tasolla kuin alkukesästä.
Ajellessani melontavajalle auton mittarissa on 1,5 lämpöastetta. Olen varautunut kylmään keliin pukemalla aluskerraston päälle fleesiä, sitten välikuivapuvun ja sen päälle melonta-anorakin. Pipo päähän, huppu korville ja käteen melarukkaset. Kajakkiin päästyä on ihan lämmin. Lähden melomaan vastaan rullaavia aaltoja päin. Kotona ikkunasta katsoen järvi näytti lähes tyyneltä, mutta täällä ison selän äärellä tuulee kyllä aika lailla.
Juolukkarypäs on löytänyt mieleisensä kasvupaikan kallionkolosta. Punaväri hehkuu harmaata kiveä vasten. On yritettävä kuvata sitä, vaikka kajakki ei tahdo pysyä paikallaan hetkeäkään.
Hakeudun pienten saarien sokkeloon suojaan tuulelta. Täällä tyynessä on helpompi kuvata ruskarantoja.
Kylmyys iskee heti kun nousen kajakista. Olin unohtanut ottaa mukaan käsineet ja kevytuntuvatakin. Niitä olisi nyt tarvittu kun siirrän varusteita autoon ja kajakin vajaan.
Kommentit
Lähetä kommentti