Syksyn ensimmäinen kuura-aamu

On vielä hämärää kun jalkaudun Vanuvuorelle vievälle polulle. Polun ruohikko on kuurassa. Auton mittari näytti vähimmillään puoli lämpöasetetta, mutta maanpinnalla on käynyt pakkasen puolella. Kun tulen luonnonsuojelualueelle, on suurten kuusten juurella vielä pimeämpää. Näen kuitenkin hyvin kävellä ilman otsalamppua.

Taivaanrannan kajo valaisee jo kun nousen torniin. On vielä muutama minuutti auringonnnousuun. Tornin tasanteen penkki on kuurassa, ei tee mieli istua siihen. Luoteen puolelta tuulee aika lailla. Onneksi pakkasin reppuun kevytuntuvatakin. Sitä tarvitaan nyt. 

On aina yhtä upeaa katsella kun aurinko nousee ja valo lisääntyy. 

Pian auringon valo tavoittaa puiden latvoja ja ruskavärit alkavat erottua. Niin erottuu myös Pirtinkaaren korkea kerrostalo ympäristöstään. 

Kakspetäjä-luoto auringonsillan valaisemana. 

Koska ei ole sumua, niin valo käy nopeasti liian kirkkaaksi kameran optiikalle. 

Nyt valo on tavoittanut jo Hiltulanlahden kylämaiseman. Hiltulanlahden pohjukka on suojaisessa paikassa Vanuvuoren kainalossa. Sinne on pakkautunut hieman sumua. 

Kylän pellot on hopeanharmaan kuuran peittämiä. Koivujen ja haapojen ruska hehkuu.

 

Vanuvuoren polun viitoitus on valmis. Tämä viitta on tornin juurella. 

Nyt näen ensimmäistä kertaa pohjoisrinteeseen valmistuneet portaat. Ne on aika vaikuttavan näköiset synkässä kuusikossa. Arvelen, että portaissa on nousua noin 35 metriä. En laskenut portaiden määrää, mutta on niitä varmaan yli kaksisataa. 

Viitta portaiden suuntaan jyrkän rinteen alla.