Valonpilkahdus sateiden välissä

Säätiedotus lupasi koko päivälle aurinkoista. Siispä evästä mukaan ja viettämään mökkipäivää. Viime aikoina tuulet ovat olleet voimakkaita ja niin oli myös nyt, mutta tuulensuunta oli suotuisa, tuuli osui vain laiturille ja piha oli suojassa. 



Päivän teemana oli lämmitys; tuvan, saunan, paljun ja nuotiopaikallakin oli tulet, ei tosin lämpimän vuoksi vaan makkaranpaiston. Tuvan uunia on lämmitetty edellisen kerran joskus kesäkuun kylminä päivinä. Varauduin taisteluun syttymisen suhteen. Varaavan takan hormi on kylmä ja kostea kun tulia ei ole pidetty pitkään aikaan. Ensin poltin folioroihua tulipesässä. Sitten avasin hormin luukun ja poltin siellä paperia. Mikä helpotus, savu lähti ylöspäin eikä tupaan. Alkulämpötila oli viisi astetta sekä ulkona että sisällä, mutta muutaman tunnin kuluttua jo tarkeni tuvassa. Vuolukivi lämpiää hitaasti, mutta pitää lämmön pitkään. 

Vaihdoin amppeliin ja ruukkuun katajat ja tyhjensin altakasteluruukut. Mökillä ei paljon käydä talviaikaan, joten syys- ja talvi-istutuksia ei ihmeemmin tarvita. 



Altakasteluruukussa ollut pilarikataja oli alkanut kellastua alaoksiltaan. Leikkasin siitä latvan ja laitoin tavallisten katajien kanssa ruukkuun. 


Vesille en tällä kertaa lähtenyt vaikka varusteet oli mukana. Puuhaa riitti koko päiväksi muutenkin. 


Tuuli oli riepottanut pilvet viiruiksi taivaalle.  



Iltapäivällä tyyntyi. Aurinko paistoi laiturille ja lämmittikin mukavasti kevytuntuvatakin läpi. Oikaisin pitkäkseni laiturille. Taas iski ajatus päättymisestä. Ehkä viimeisen kerran tänä vuonna tässä.  


Näkymä vaakatasoasennosta suoraan ylös. 


Sauna on lämmin ja paljukin. Sitten vaan rentoutumista löylyissä ja lämpimässä vedessä. Järviveden ja paljuveden lämpötilaero on iso. Pumpulla syvältä nostettu vesi oli 11-asteista, pintaveden lämpö 7 astetta ja lämmitettynä 40 astetta. 




Kaunis aurinkopäivä tuli hyvin käytettyä. Eipä muuta kuin kotimatkalle ja odottamaan seuraavaa lähestyvää saderintamaa. 

Kommentit