Jään aika

Ilman lämpötila on pysytellyt jo kymmenen vuorokautta pakkasen puolella. Koska samaan aikaan lunta on tullut vain muutamia millejä, ovat järvien ja lampien jääkannet vahvistuneet. Pikku-Veska on syvä pieni lampi lähellä Rukaa. Lammen jääpinta on kuin ikkunalasia. On mahdotonta arvioida jään paksuutta. Istahdan rantapenkalle ja kopautan jalalla jäätä. Mitään ei tapahdu. En kuitenkaan uskalla astua jäälle vaan tyydyn kuvaamaan jäänpinnan huurrekuvioita rannalta käsin. 





 
Rantaviivan soralla on kauniita huurrekukkia. 


Vuosselijärven vedet laskevat Rokovanlammmen kautta Vuosselijokena alaspäin. Ylävirrassa joki näyttää enemmin purolta. Jäät reunustavat puron rantoja. 






Puolenpäivän aikaan auringonvalo tavoittaa hetkeksi synkässä kuusikossa virtaavan puron rantoja.



Rukalla lasketellaan täyttä päätä. Nyt on ollut täydellinen ulkoilusää syyslomalaisille. 



Matka jatkuu Kitkajärven rannalle. Matala lahdenranta ison selän äärellä kiinnostaa. Löytyykö jääpuikkoja rannoilta. No onhan niitä. 

Matalalla rannalla jää on paksua, joten uskallan mennä jäälle. Jääkoristeita on parempi kuvata jäältä rannalle päin. Rötkötän pitkin pituuttani jäällä, että saan parhaat näkymät jääpuikkoihin. 










Laiturilta roikkuvat puikot ihmetyttävät. Miten ihmeessä yläosastaan ohuenohut jää jaksaa kantaa pullean jääpuikon painon. 




Paluumatkalla pysähdymme Pyhäjärven etelärannalla. Lumi on kuvioinut kauniisti jään pinnan. Joku on luistellutkin jäällä jäljistä päätellen. 


Laskevan auringon valaisemat jääpuikot. 






 

Kommentit