Selkeän yön jälkeen on aamulla pakkasta viisi astetta. Välikuivapuvun alle on puettu bambukerrasto ja fleece, päällimmäiseksi anorakki. Olen tähän saakka pärjännyt melarukkasilla, nyt puen neopreenikäsineet. Jalassa on kahdet villasukat. Pujottaudun kajakkiin ja lähden melomaan kohti auringonnousua.
Auringon noususuunta on Rautaniemen ja Matikka-saaren välistä. Pilvijuova taivaanrannalla heijastelee jo nousevan auringon valoa.
Auringon virallinen nousuaika on 8:11. Viikon päästä on sitten talviaikaan siirtyminen ja auringonnousujen kellonaika aikaistuu muutaman viikon ajaksi.
Olen melonut pienten saarien suojassa, mutta kun kierrän saaren länsipuolelle niin tuuli tavoittaa minut. Melon lähelle rantaa, että uskallan kaivaa kameran esiin.
Veden lämpötila on seitsemän astetta. Ellei tuuli olisi niin voimakas, sumua olisi enemmän.
Ruskan rippeitä rantapuissa. Haavat ovat tiputtaneet lehtensä ja jäljellä on vain koivuruskaa.
Käännän selän tuulelle ja melon saarten suojaisemmalle puolen.
Aurinko on noussut jo sen verran korkealle, että sen lämmön tuntee kasvoilla ja anorakin hihan läpi. Kesäaamun tunne häivähtää hetkeksi.
Kuura peittää melontalaiturin kannen. Ja vedenpinta Kallavedessä vaan nousee. Edellisestä melonnastani on kymmenen päivää ja sinä aikana vedenpinta on noussut 11 cm.
Nyt ei tullut kylmä edes kajakista noustua. Ennen kuin aloin siirtää kajakkia vajaan, vaihdoin neopreenisormikkaat villalapasiin.
Kommentit
Lähetä kommentti