Pakkasusvainen Vanuvuori

Herättyäni tähystelen ikkunasta pihalle ja yritän arvailla miltä säätila näyttäisi päivän valjetessa. Juuri nyt taivaalla ei näy tähtiä ja kaupungin katuvalot heijastelevat taivaan pilvikerrokseen. Päätän luottaa sääennusteeseen, joka lupasi pakkasusvapilven haihtuvan aamun tunteina. Pakkaan repun ja lähden viidentoista kilometrin ajomatkalle kohti Vanuvuorta. 

Siirtymä neljäsataaviisikymmentä kilometriä etelämmäs ei muuttanut ilman lämpötilaa. Kuopiossa on lähes yhtä kylmää kuin oli Kuusamossa. Auton mittari näyttää -26 astetta kun pysäköin Koirakaarten parkkipaikalle. Olen varustautunut pakkaskeliin untuvatakilla ja lisälämmikkeeksi puin vielä untuvaliivinkin takin alle. Taivalkosken Jalavan kaupasta ostettu karvareunainen pakkashattu on myös tarpeen. Oletus on, että tornissa tulee olemaan kylmä. 

Ilman kirkastumisesta ei näy merkkiäkään kun lähden nousemaan polkua kohti Vanuvuorta. Vasta lähellä vuoren lakea puiden latvojen yllä taivaankansi on sininen. Se on merkki, että pilvipatja on lähellä maanpintaa ja yläilmoissa selkeää. 

Näkyvyyttä tornista on noin pari kilometriä. Koiravesi on paksun pilven alla ja kaupunki täysin piilossa. 

Auringon noususuunta näyttää tältä. 

Auringon nousuajan lähestyessä selkenee sen verran, että Koivumäen kartanokin alkaa erottua sumun keskeltä. 

Sieltä se nousee

Ehkä tunnin päästä pilvet olisivat jo haihtuneet, vaan nyt en tarkene jäädä sitä odottamaan. Lähden alaspäin mutta jätän vielä kameran saataville aikomuksena kuvata näkymiä tornin alemmilta tasanteilta. 

Siinäpä se, aamuauringon tähystyspaikka.

Niska kenossa katselen koristeellisia puunlatvoja

On suorastaan juhlallista kävellä lumisten ikikuusien reunustamaa polkua.

Nyt en jää tulistelukatokselle taukoa pitämään. On sen verran kylmä, että tekee mieli päästä autolle mahdollisimman pian.