Kun muutama päivä sitten seikkailin Neulamäen juurella jäätiköitä ja luolia etsien, katse hakeutui ylös rinteen laelle, jonne aurinko paistoi. Kauniina pakkaspäivänä olikin retken suuntana tuo aurinkorinne.
Neulamäen kaupunginosan asukkailla on todellinen luontohelmi ihan vierellä. Neulamäen luonnonsuojelualue on kooltaan 230 hehtaaria. On vanhaa metsää, kalliojyrkänteitä, kuruja ja Vuorilampi, jonka rannalla tulipaikka. Vuorilammen itäpuolella kohoaa Suuri Neulamäki, yli 90 metriä lammen pinnan ja 120 metriä Kallaveden pinnan yläpuolelle. Tuonne Suuren Neulamäen laelle olen nyt menossa.
Sisäänkäynti kuusikon hämärästä valoisalle mäen laelle on juhlava. Tulee mieleen samanlainen wau-ihmettely kuin astuessa keskiaikaiseen holvikirkkoon. Katto on korkealla ja koristeltu.
Jää ja lumi ovat tarttuneet puiden oksiin ja jopa männyn runkoihinkin.
Aurinko paistaa suoraan männikkörinteelle. On kuitenkin niin paljon pakkasta, että auringon lämpö ei jaksa sulattaa lunta oksilta.
Puiden välistä on kurkistusaukkoja alas ympäröivään maisemaan.
Tuolla syvällä kurussa olin pari päivää sitten.
Ei voi kuin huokailla ja ihmetellä maiseman kauneutta.
Kalliohyllyllä on Neulamäen paras näköalapaikka. On tämä erikoista. Ollaan linnuntietä neljän kilometrin päässä Kuopion ydinkeskustasta ja muutaman sadan metrin päässä Neulamäen asutuksesta, mutta maisemassa ei näy yhtään rakennusta. On vain metsää ja kauempana Pohjois-Kallavesi.
Maisemapolku jyrkänteen reunalla.
Löydän suojaisen kalliokolon jonne aurinko paistaa, levitän istuinalustan ja istun nauttimaan auringosta ja maisemasta. Ja huomaan ihmeekseni, että aurinko lämmittää jo ihan vähän. Tätä kauneutta ei ole tarjolla enää kauan. Tuuli ja päivä päivältä korkeammalle kohoava aurinko tulevat pian pudottamaan lumet puista.
Kommentit
Lähetä kommentti