Auringonlaskun aikaan tykkyjen maassa

Pakkaspäivän sää oli ollut vaihteleva. Väliin täysin pilvistä, sitten taas paistoi aurinko. Ilmassa leijui jääkidettä. Sumukaarikin piirtyi taivaalle, tosin aurinkoisessa säässä se näkyi niin himmeänä, että erottui vain aurinkolasien läpi. Auringon alkaessa painua alemmas, oli taas lähdettävä tutulle tähystyspaikalle, Juhannuskalliolle. 

Pakkasusvapilvet levittyvät alaville paikoin. Ylhäällä vaaran päällä on selkeää.  

Tykkyhahmot kokoontuvat

Pilvet ovat juuttuneet Pyhävaaran kylkeen.

Mitä alemmas aurinko painuu, sitä värikkäämmältä pakkasusvapilvi näyttää.

Pilvi on nyt piilottanut Pyhävaaran lähes kokonaan.

Lounaan suunnalla, pilven yläpuolella, pilkistävät luultavasti Kouvervaaran laet. 

Voisin jäädä tähän seuraamaan auringon painumista usvapilveen, mutta päätän kuitenkin siirtyä viereiselle kukkulalle.

Laakso Juhannuskallion ja sen viereisen kukkulan välissä. 

Kun ehdin kukkulan laelle, on valon väri muuttunut keltaisesta punertavaksi. 

Tuolla Juhannuskallion uloimmalla kalliolla olin äsken. 

Sinne se aurinko painuu. Taivaanrannanmaalari levittää pensselillään punasävyjä taivaalle. 

Juhannuskallio ja taustalla Pyhävaara

Valon tie

Vielä viimeinen pilkahdus puiden oksien välistä ja tällä kertaa taas jäähyväiset Kuusamon talvimaisemille. Kun seuraavan kerran pääsen tänne, on kevätaurinko luultavasti pudottanut tykyt puista ja sydäntalven matala ja värikäs valo vaalentunut.