Sääennusteen mukaan viikonloppuna olisi tulossa runsaita lumisateita. Ja sehän tietää sitä, että metsäpolut menevät ainakin hetkellisesti umpeen. Niinpä päätin lähteä vielä yhdelle retkelle Neulamäen ympäristöön. Nyt ajoitin retkeni iltapäivään, koska toiveena oli nähdä Suuren Neulamäen puut laskevan auringon valossa.
Reittisuunnitelma on seuraava: Ensin Neulamäen urheilualueen parkkipaikalta polkua alas Neulamäen juureen. Siitä kohti Vuorilampea ja lammen nuotiopaikalta pohjoisen kautta koukkaavaa polkua ylös mäelle.
Tätä mäenalusnotkon polkua kuljin muutama päivä aiemmin kun etsin jäätiköitä ja luolia. Viime vuoden Ulla-myrsky on myllertänyt rinteen juurella ja kaatanut paljon suuria kuusia. On ihme, että kaatuneiden puiden välistä vielä löytyy kuljettava polku.
Tuonne ylös olen matkalla, mutta menee vielä tovi ennenkuin ehdin sinne. Suora reitti olisi vain kalliota ylös. Sitä reittiä voivat käyttää vain jääkiipeilijät. Matkaa kiertäen rinteen kalliohyllylle tulee lähes kaksi kilometriä.
Kaatuneiden puiden labyrintistä pujottelen polulle, joka vie Vuorilammin jäälle. Lammen nuotiopaikalta leijailee savun tuoksu. Minulla ei ole tauon tarvetta, joten jatkan varjoisassa kuusikossa loivasti ylöspäin nousevaa polkua. Noin viidenkymmenen metrin päässä polusta on jääputous. Tekisi mieli mennä lähemmäs katsomaan, mutta on kiirehdittävä, että ehtisin parhaiden valojen aikaan mäen päälle.
Kun polku haarautuu oikealle, on edessä ensin kivikkoinen rinne ja sitten portaat. Katkotuista puunrungoista voi päätellä, että puita on mennyt nurin tällä puolen rinnettäkin. Luonnonsuojelualueeltahan ei kaatuneita puida vielä pois, ainoastaan kulkureitit avataan.
Portaiden yläpäässä tavoitan ensimmäiset puiden oksiin kohdistuvat valonsäteet. Alhaalla mäen juurella olen koko ajan kulkenut varjossa.
Lumihuurrekuorrutetut männynlatvat ovat niin kuvauksellisia.
Valo siivilöityy puiden oksien läpi.
Koivunoksatkin taipuvat runsaan lumi- ja huurrekuorman alla.
Ensimmäinen näköalapaikka pohjoisesta päin tullessa on tässä. Tässä vaiheessa olen noussut noin kuusikymmentä metriä Vuorilammen tasolta. Kun ensimmäisen 700 metrin matkalla lammelta lähdettyä oli nousua kolmekymmentä metriä, niin viimeisen 150 metrin matkalla oli nousua saman verran.
Aurinko alkaa painua alemmas ja maisema värittyy punavärein. Ehdin mäelle juuri parhaimpien valojen aikaan.
Valo on värikkäintä hetkeä ennen kun aurinko painuu horisonttiin.
Kommentit
Lähetä kommentti