Tammikuun sää on ollut vaihtelevaa Savon seudullakin. Lähes parinkymmenen asteen pakkasesta lämpötila kohosi kuuteen lämpöasteeseen. Alkavalle viikolle on ennustettu kylmenevää ja vähän luntakin. Lunta tosiaan tarvittaisiin. Sunnuntain tilanne Kuopion Itkonniemen mittauspaikalla on 15 senttiä lunta, mutta ikkunastani näen tällä hetkellä lumettoman rantametsän.
Sunnuntaina 12.1. kelpasi kävellä Suntsanniemen rantapoluilla kirpeässä pakkassäässä. Järven peitti silloin vielä lumi. Monenlaista kulkijaa jäällä oli liikkunut; hiihtäjiä, kävelijöitä ja kelkkailijoita.
Oli hienoa katsella Etelä-Kallaveden ylle noussutta aurinkoa ja sen värittämää järvenselkää.Seuraavana päivänä pääsin minäkin kotirannasta suksimaan jäälle. Se oli ensimmäinen hiihtoreissu tavallisilla suksilla tänä talvena.
Sitten lämpötila käväisi muutaman asteen plussan puolella ja järven ohut lumikerros suli lähes kokonaan. Tiistain-keskiviikon välisen yön pakkanen jäädytti jääpinnan, joten keskiviikkona järvellä oli mainio potkukelkkakeli.
Järven lahdet olivat vielä lumen peitossa.
Lämpötilavaihtelu sai jään jymisemään ja paukkumaan. Suksen- ja jalanjäljet olivat jäätyneet kohokuvioiksi jään pinnalle.
Sitten lauhtui taas. Nyt jään pinnalla oli vettä. Enpä muista, että olisin tammikuussa nähnyt saaren peilikuvaa.
Lauantaiaamuna jäänpinta oli kohmeessa. Katselin auringonnousua Pirttiniemen kärjestä. Niemenkärkeen meno ei ollut ihan ongelmatonta. Autolta rannalle on noin kaksisataa metriä. Ajattelin lähtiessä, että en tarvitse piikkejä kenkiin enkä sauvojakaan kun matka on niin lyhyt. Virhe! Rantatie oli jäämukuraa ja aivan älyttömän liukas.
Tammikuun auringonsilta
Päivän mittaan tuuli alkoi puhaltaa voimakkaasti luoteesta. Yritin potkukelkalla jäälle, mutta vesi valui silmistä eikä vastatuuleen tahtonut päästä etenemään. Kun käännyin, alkoi tuuli työntää. Ei tarvinnut potkia yhtään kun tuulen mukana liu'uin kotirantaan. Päätin odotella parempia kelkkakelejä.
Kommentit
Lähetä kommentti