Loppiaisen linnut

Loppiaispäivä on huurteenharmaa. Odotin näkeväni edes pienen valonpilkahduksen kun ajelimme kohti Pohjois-Kuusamoa, mutta päivä ei näyttänyt valkenevan. Kosken parkkipaikalla, kun nousin autosta, hätkähdytti joutsenten kailotus. Onpa outoa. Koskella talvehtii kyllä joutsenia, mutta en ole kuullut niiden ääntelevän tähän aikaan vuodesta. Lähdin kävelemään ylävirran suuntaan. Joutsenen ääni tuntui kuuluvan ihan läheltä mutta en nähnyt sitä. Kosken kivien päällä on valkoinen lumipeite, se hämää ja kiviä saattaa luulla joutseniksi. Mutta kivet eivät laula.

Puiden oksien välistä näen kaksi joutsenta. Ne ovat ihan rannan tuntumassa. Yritän varovasti hiippailla lähemmäksi mutta pakkaslumi narisee kengän alla. Joutsenet ääntelevät hiljaa. Varoittelevat rauhan häiritsijästä varmaan.  

Tulen metsän suojasta rannalle. Lähellä rantaa on neljä joutsenta, jotka rauhallisesti lipuvat keskemmälle lahtea. Ryhmässä on kaksi harmaata joutsenta, tämän vuoden poikasia. 

Olisiko käynyt niin, että joutsenperheen poikaset eivät ole ehtineet kasvaa riittävän lentokykyisiksi ja perhe on joutunut jäämään Kuusamoon talveksi. 

Joutsenia on kaikkiaan kuusi. En ole koskaan ennen nähnyt tähän aikaan vuodesta näin paljon joutsenia. Koskella on talvehtinut yleensä yksi tai kaksi joutsenta. 

Tätä kosken asukasta ei tarvitse ihmetellä. Koskikara on elementissään sukellellessaan matalassa jokivedessä ruokaa etsien. 

Kotimatkalla käymme Konttaisen parkkipaikan lintuja katsomassa. Heti kun kaivan taskustani keksimurupussin, pölähtää ympärille useita tiaisia ja kuukkeleita. Hömötiaiset ovat rohkeimpia. Kun ojennan käteni, se tulee hakemaan ruokaa. 

Kuukkelit päivystävät oksilla ja syöksyvät myös saaliille. 

Laitoin muutaman keksimurun pipon päälle. Siihen se kuukkeli istui kaikessa rauhassa syömään muruja. 

Hömötiaisten lisäksi paikalla oli myös muutama talitiainen ja sinitiainen. 

Konttaisen kesy kuukkeli