Noin viikon verran sain nauttia hyvistä potkukelkkakeleistä ennen kuin lumisade peitteli jäät. Helpointa oli lähteä ihan kotirannasta ja tehdä lenkkejä Koiravedellä, mutta eräänä aamuna pakkasin potkukelkan autoon ja kävin Kallaveden puolella potkuttelemassa.
Pakkasta oli vain seitsemän astetta, mutta luoteesta tuuli kovaa. Viima tuntui käyvän vaatteista läpi ja sai silmät vuotamaan vettä. Oli parasta kääntää selkä tuulelle ja hakeutua rannan tuntumaan ja Nurmisaaren etelärannan suojaan.
Keilankanta
Aurinko nousi Rautoniemen ja Luhastensalon välistä.
Ihan rannan lähellä oli paikoin lunta jään päällä mutta suurimmaksi osaksi jää oli lumeton.
Jäätyneitä laineita
Rantakivet peitti jääkuorrutus
Nurmisaaren kummeli
Nurmisaaren laiturirakenteet on sen verran korkealla, että sain kameran asemoitua sopivalle tasolle. Harvinainen omakuva.
Osin tämän tulipaikan vuoksi tulin juuri tänne Rautaniemen selän puoleiselle rannalle. Alkuun ajettelin mennä Selkä-Havukalle tulistelemaan, mutta sinne luoteistuuli olisi käynyt suoraan. Nurmisaaren katos oli sopivasti tuulensuojassa ja lisäksi sinne paistoi aurinko.
Oli mukava pitkästä aikaa haistella savun tuoksua ja paistaa makkaraa
Evästeltyä jatkoin pyörimistä saaren suojaisen rannan tuntumassa. Välillä kävin vähän kauempana selällä mutta siellä ei tehnyt mieli viipyä kauan tuulen tuiverruksessa.
Rannan kirkasta jäätä
Nurmisaaren tulipaikka
Aivan kuin pöytäliina olisi levitetty rantakiven päälle.
Talviauringon valo rannan jäissä
Nämä kuvat on toiselta, pilviseltä päivältä Koiravedellä. Ihan rannan lähellä on ollut uveavanto, joka nyt oli jäätynyt.
Jäätyneitä ilmakuplia
Keskiviikkona 22.1. lumisade peitti jääkannen. Parhaat kelkkakelit on tällä erää ohi.
Kommentit
Lähetä kommentti