Ruka yllätti taas

Päivä alkaa valjeta Kuusamon keskustassa pilvisenä. Pakkasta on parikymmentä astetta ja maisema on kääriytynyt pakkasusvaan. Satun vilkaisemaan Rukan web-kameroiden kuvia. Mitä ihmettä! taivaanrannalla on selkeä alue ja aamuruskon punerrusta. Olisiko kuitenkin syytä lähteä katsomaan miltä maisema näyttää Rukan laelta auringon noustessa. 

Matkalla Rukalle ei näy merkkiäkään sään selkenemisestä. Vielä Juhannuskalliontielle käännyttäessä maisema on hopanharmaa. Vasta tien päässä, kun kääntyy katsomaan näkymää auringonnousun suuntaan, varmistuu että pilvikerros on alapuolella ja sen yllä selkeää.

Juhannuskalliolle vie hyvin tallattu polku. Näin joulun-uudenvuoden aikaan täällä on tavallista enemmän kulkijoita. Nyt ei ole liukastakaan. Uutta lunta on satanut peittämään polun jäätikön. 

Auringonnousuun on vielä hetki aikaa kun tulen kallion korkeimmalle kohdelle. Edelläni kävelleet kuvaajat pystyttelevät jalustoitaan siihen. Minä jatkan vielä kallion länsilaidalle ja löydään viimalta suojaisen paikan puun juurelta. 

Näkymä länteen. Pilvi peittää kokonaan Rukan kylän.

Ensimmäinen merkki nousevasta auringosta. Nousuaika on ollut muutama minuutti sitten, mutta pieni pilvenriekale on auringon edessä. 

Sitten valo alkaa levitä valaisemaan pilvimeren pintaa. 

Pilvikerros verhoilee maiseman. Pyhävaaran laki kurkottaa pilvien lomasta.

Laskeudun vähän alemmas, kallion itäpuolen kuusien juurelle.

Kun aurinko on kiivennyt vähän korkeammalle, alkaa hangen pintakin värittyä.

Kiteinen pakkaslumi näyttää röpelöiseltä valon osuessa hangelle. 

Valtavaaralta olisi myös ollut hienot näkymät ympäröivään pilvimereen.

Valo on löytänyt jo viereisenkin kukkulan puut

Kello on 11:30. Olen viettänyt reilun tunnin talven ihmemaassa. Nyt alkaa kalliolle vievällä polulla olla ruuhkaa. Lomailijat ovat heränneet ja kiiruhtavat katsomaan talvipäivän aurinkoa. Minä lähden palailemaan autolle.