Väripilviä ja kohdevaloa

Jo Juhannuskalliontielle kääntyessä vilahtaa puiden raosta taivaanrannan punahehku. On tulossa väripilvien aamupäivä. Taivas on lähes kauttaaltaan paksun pilven peitossa, mutta juuri auringonnousun puolella on taivaanrannalla selkeä kaista. Horisontin takaa nouseva aurinko värittää pilvikerrosta. 

Nyt ei kannata jäädä Maston kääntöpaikalle tuota valoilmiötä katsomaan, vaan on lähdettävä Juhannuskallion laelle mistä on paremmat näkymät. Matka ei ole pitkä, noin kolmesataa metriä, mutta siinä laskeudutaan ensin alas notkoon ja sitten noustaan ylös Juhannuskallion päälle. 

Viisi päivää aiemmin polku Juhannuskalliolle oli hyvin tallattu. Mutta nyt se on osittain lumen peitossa. Tuiskulumi on paikoin muodostanut korkeita lumivalleja, joihin jalka uppoaa välillä yli polven. Varsinkin polun jyrkimpään kohtaan on pakkautunut paljon lunta. Siksi matkaan kuluu aikaa ja arvelen, että saatan menettää parhaimmat valot sillä aikaa kun paarustan lumessa. 

Lopulta pääsen kallion päälle ja näen auringonnousun maiseman kaikessa laajuudessaan.

Sitten auringonvalo alkaa värittää hangen pintaa

Kallion laen puut punertavassa kohdevalossa. Taivaan tummat pilvet korostavat värejä.

Tällä kertaa pilvien ja auringon sijainti taivaalla oli juuri sopiva. Jos taivas olisi ollut täysin selkeä, ei näin dramaattisia valoja olisi syntynyt.