Ruskahaapa

Kun muutama aamu sitten meloin järvellä auringonnousun aikaan, huomasin niemen kärjessä erittäin punaisen haavan. Silloin ranta oli varjossa, joten päätin käydä katsomassa ruskahaapaa iltavalojen aikaan, kun laskeva aurinko valaisee rantapuita. Koko päivän oli tuullut kovasti lounaasta. Minä en lähde kanootilla kovaan tuuleen. Melon kanoottia takaistuimelta, joten kevyen kanootin keula kääntyy herkästi tuulessa. Onneksi tuuli tyyntyi illan mittaan, juuri hetkeä ennen kun aurinko oli painumassa metsän taakse.

Niemen kärjessä oli kaksikin värikästä haapaa. Toisesta oli jo paljon lehtiä karissut mutta toinen haapa loisti kirkkaanpunaisena iltavalossa.  

Tuulenvire ja ohi ajavien moottoriveneiden peräaallot keinuttivat kanoottia, joten oli hankala pitää sitä suunnassa ja samalla yrittää kuvata. Yritykseni näytti varmaan hauskalta rannalta katsojalle. Joku maisemakuvaaja siellä näytti olevan kameran ja jalustan kanssa.  

Meloin vielä ihan rannan tuntumaan, että sain lähikuvaa hehkuvista oksista. Tämä on katoavaa kauneutta. Kovin monta päivää nuo lehdet eivät enää pysy kiinni oksissa.