Aamumelonta

Herättyä näin ulos katsoessa hentoa punerrusta idän taivaalla. Muuten oli aika pilvistä. Koska järvellä ei tuullut, päätin lähteä katsomaan auringonnousua vesiltä. Jospa taivaanrannalla oleva aukko pilvissä pysyisi aina siihen saakka kun aurinko ehtii nousta. 

Nyt täytyy jo pukeutua hyvin kun lähtee vesille. Bambukerraston päällä on merinokerrasto, sen päällä fleecepaita, sitten välikuivapuku, jonka päälle vielä ohuet housut ja melonta-anorakki. Neopreenihanskat ja sukat suojaavat käsiä ja jalkoja. Ja pipo tietysti päähän. 

Melon noin puoli kilometriä saaren ohi keskelle järveä. Siitä näkee hyvin metsän takaa pilviin heijastuvan valon. 

Valo lisääntyy ja värit voimistuvat koko ajan.  

Etelän suunnalla on pilveä, mutta nousevan päivän kajo valaisee rantapuita. 

Kanootti pyörii hyrrän lailla ympäri kun yritän kuvata näkymiä joka suuntaan.

Melon lähelle Pikonniemen kärkeä, pienen kapean saaren luokse. 

Auringon noustessa taivaan punaväri vaalenee vähän. 

Sitten punainen väri muuttuu enemmän punakeltaiseksi. 

Pilvisyys lisääntyy, mutta kapeasta pilviaukosta tihkuu valoa takarannalle ja rannan lehtipuut hehkuvat kultaisina. 

Puolessa tunnissa valonäytelmä on ohi. Vielä viimeiset valot loistavat takarannan puissa ja pian pilvi peittää auringon kokonaan. 

Onneksi toin kanootin mökiltä lähirantaan. Voin nopeasti pujahtaa vesille hyvän valon aikaan.