Revontulia kaupungin laidalla

Yritän aina hakeutua kuvaamaan revontulia kauemmas kaupungin valoista. Lightpollutionmap näyttää kartalla mistä voi löytää pimeitä paikkoja. On mentävä aika kauas taajamista, että löytää pimeyttä. Kuopiossa lähimmät pimeät paikat löytyvät idän tai lännen suunnalta. Viitostie jatkuvasti valaistuna kulkee katkeamattomana valonauhana etelästä pohjoiseen, eli niiltä suunnilta ei pimeyttä löydy. Kartan kuvassa oranssit ja keltaiset ovat niitä valoisimpia, vihreät vähän vähemmän valoisia ja siniset ja ruskeat pimeimpiä paikkoja. 

Kuopio ympäristöineen (Lightpollutionmap)

Joskus on kuitenkin tyydyttävä kuvaamaan lähellä kaupunkia. Varsinkin jos revontulet ovat voimakkaat ne näkyvät hyvin kaupungin valoista huolimatta. Olen kuvannut menestyksellä Kallaveden äärellä, paikassa jossa kartan vihreä alkaa muuttua turkoosiin, eli pimämpään päin. Paljon riippuu myös siitä, onko taivaalla pilviä. Jos pilvet ovat kaupungin yllä, heijastuu niistä valoa ja kuvat saavat ikävän värisävyn. 

Eräänä iltana päätän kokeilla kuvausta mahdollisimman lähellä kotia. Matkaa kuvauspaikalle on vain neljä kilometriä. Lightpollution-kartalla alue on keltainen, eli melko lailla valoisa. Viimeisimmästä katulampusta kuvauspaikalleni on noin puoli kilometriä. Tarvisen siis otsalamppua kävellessäni kohti rantaa. Kuu ei nyt valaise, koska se pari vuorokautta sitten oli pienimmillään. Olen säätänyt kameran asetukset valmiiksi, joten heti kun tulen rantakalliolle laitan kameran jalustaan ja otan kuvan kohti pohjois-koillista. Hento revontulivyö siellä näkyy ihan paljaalla silmälläkin ja kamera löytää vihreän yläpuolelta punaista ja pieniä pilareita kohoamassa ylöspäin.    

Taivaanrannalla hehkuvat kaupungin valot ja joku punainen valo vilkkuu myös. Revontulivyö kirkastuu ja alkaa liikehtiä. 

Revontulien liikkuessa ja voimistuessa niiden valo heijastuu veteen. 

Siirryn kalliolla vähän alemmas, mutta en saa häivytettyä kuin vasemmalta pilkistävät Keilankannan valot. 

Ihan mukavat loimotuksethan siitä muodostui. Olen ihan vesirajassa kallion juurella. Kallio ja metsä takanani piilottavat valopisteet kuvan vasemmalta laidalta. 

Vähän kaksoiskaartakin alkaa muodostua. Yleensä se on merkki voimistuvasta revontulinäytelmästä. 

 

Odottelin aikani rannalla, mutta kaksoiskaaresta huolimatta ei sen kummempaa ilotulitusta syntynyt. Kaaret levisivät vihreäksi harsoksi taivaalle. Pakkasin kamerani reppuun ja lähdin kävelemään metsän läpi kohti autoa. 

Tämän kokemuksen perusteella voin joskus toistekin tulla tähän lähelle revontulia kuvaamaan. On vain hyväksyttävä, että keinovaloilta ei voi välttyä.