Viime viikonloppuna revontuliharrastajat ja lehdistökin kohisivat saapuvasta revontulimyrskystä. Luonnonilmiöt eivät kuitenkaan tapahdu täsmällisesti aikataulujen mukaan. Seurasin kahtena iltana revontulimittareita, mutta mitään kovin suurta ne eivät kumpanakaan iltana ennustaneet. Some-keskusteluissa oltiin pettyneitä kun suuret odotukset eivät täyttyneet.
Kunnes maanantaina alkoi mittareihin ilmestyä punaista. Siinä vaiheessa jo latasin kameran akut ja pakkasin reppuun kaukolaukaisimen. Toinen seurattava asia on säätiedote. Päivällä oli ollut aurinkoista, mutta illan tullen pilvisyys lisääntyi. Ennuste lupasi kuitenkin aukkoa pilvissä kello 21 jälkeen. Sittenpä olikin se jos. Jos revontuliaktiivisutta riittäisi yöhön ja jos ennusteen mukainen säätila toteutuisi, olisi mahdollista päästä kuvaamaan revontulia.
Kello 20:32 olen rannalla ja otan ensimmäisen kuvan kohti pohjoista. Pilvikerroksen takana vihertää ja punertaa. Idän suunnalla (kuvassa) erottuvat jo vihreät revontuliloimut pilviharson suodattamina.
Erikoista on, että revontulivyö on myös etelän taivaalla
Pieni niemenkärki on hyvä revontulikuvaukseen. Näkymiä on melkein kaikkiin ilmansuuntiin. Tosin puut vähän peittävät. Vaikka kaupunkiin on vain 25 kilometriä, tälle paikalle ei paljon keinovaloja näy. Tässä näkymä länttä kohti. Juuri nyt sieltä nousee vihreän lisäksi myös leveä punainen loimu kohti taivaankantta. Ja kuvassa näkyy myös tähtiä. Pilvet ovat siis väistymässä ihan kuten ennuste kertoi.
Mitä enemmän pilvet kaikkoavat, sitä värikkäämmältä alkaa taivaalla näyttää.
Sitten lännen suunnalla taivaalle kohoaa punahehkuinen revontuliverho.
Sinne se kohoaa taivaankannelle. Näkymä suoraan ylös.
Käyn lahdenpohjukassa katsomassa miltä idän-etelän suunnalla näyttää. Monivärinen verho levittyy taivaalle. Taivaanrannalla kaupungin valot värittävät pakenevia pilviä.
Pimeässä on hankala löytää kivikkoiselta rannalta kuvauspaikkoja. Kun idästä alkaa nousta värikkäitä loimuja, menen niemenkärjen kivikolle. On vaikeaa löytää jalustalle tukevaa paikkaa. Keikun kivillä ja yritän saada jalustan tuettua. Samalla vilkuilen taivaalle, jossa värikäs monihaarainen loimotus leviää yli taivaan.
Taas kameran objektiivi osoittamaan kohti taivaankantta.
'
Harvinaisia revontulivärejä idässä; hyvin punaista ja keltaista.
Länneltä tykittää myös punaista ja keltaista valoa
Sitten asetan jalustani vakiopaikalle, josta avautuu näkymä pohjoiseen ja koilliseen. Jään seuraamaan revontulien liikehdintää ja heijastuksia lahdella.
On kulunut puolitoista tuntia revontulien lumoissa. Pilviä alkaa taas levittyä taivaalle.
Vielä viimeiset näkymät taivaankannelle. Jos pilviä olisi vähemmän, koronan kuviot olisivat värikkäämmät. Nyt sentään muodot piirtyvät taivaalle.
Revontulien kuvaaminen on onnenkauppaa. Nyt oli puolitoista tuntia revontulionnea.
Kommentit
Lähetä kommentti