Näkemiin mökki ja kurjet

Kaksi viikkoa sitten kuvailin mökkirannan ruskaa. Nyt lähes kaikki haapojen ja koivujen lehdet ovat tippuneet alas. Mökin ympäristö on luonnontilainen, joten kovin paljon ei ole lehtien haravoimista. Yritän pitää puhtaana vain sorastetut kulkuväylät, etteivät ala kasvamaan ruohoa ja sammalta. Nyt on hyvä haravointikeli. Tuuli ja aurinko ovat kuivattaneet lehdet, joten haravoiminen on kevyttä.  

Siinä haravoidessa kuluu yht'äkkiä ääntelyä taivaalla. Koetan kurkotella puiden latvojen yläpuolelle. Kohta ylitseni lentää kurkiaura melko matalalla kiljahdellen juuri kohdallani kuin tervehdykset. Onkohan mukana lahdella asustelleet kurjet, jotka näin aina melontaretkilläni. Silmä kostuu, sinne ne menevät etelään. Toivottavasti tavataan taas keväällä.  

Viimeinen ruskalehtikoivu vielä pidättelee kullankeltaista oksillaan. 

Mökki jää kylmilleen talven ajaksi. Hirsimökki kestää lämpötilavaihtelut kun ilmanvaihto on kunnossa. Lisäksi laitan silicarakeita lautasille imemään kosteutta. 

Vedenpinta on todella alhaalla. Viime syksy oli poikkeus, silloin vedenpinta jäi hieman toisen laituriportaan alapuolelle ennen jäätymistä. Nyt vesi on kolmannen askelman tasolla. On siinä eroa kevääseen, jolloin vedenpinta oli samalla korkeudella kuin laiturin kansi.  

Haravointiurakan jälkeen lämmitän saunan. Aurinko paistaa terassille. Siinä on hyvä vilvoitella löylyjen lomassa ja katsella lahdelle. 

On ihan tuuletonta ja lahden pinta peilityyni. Saunan jälkeen istun vielä hetken laiturilla ja talletan muistiin tämän maiseman. Jospa taas nähtäisiin noin puolen vuoden päästä.