Veneretki Sorsavedelle

Vietin vuorokauden Sorsavedellä veneillen. Se oli jo kolmas yönyliretki Sorsavedelle tänä kesänä. Sähköperämoottori on osoittautunut hyväksi retkiapulaiseksi. Liikkuminen vesillä on ollut hiljaista ja vaivatonta. 

Sääennusteen mukaan olisi vuorokauden verran tyyntä, lämmintä ja aurinkoistakin säätä luvassa. No, ihan alkuun se ei pitänyt paikkaansa. Taivas oli pilvessä kun ajelin kohti Havukan kalliota. Tuulikin liikutti laineita jonkin verran. 

Havukan kallion juurella tuntee olonsa pieneksi. Vierellä kohoaa yli neljäkymmenen metrin korkuinen kallioseinämä. 

Havukan "vesiautomaatille" on jouduttu tekemään lisävirityksiä. Metalliputkesta ei enää loppukesästä tule vettä. Uudesta muoviputkesta lirisee vielä lähdevettä. 

Kieppaan Kuvajanvuoren vierelle ja siitä hivuttelen veneen Mustaansalmeen. 

Kuvajanlahdella käyn kuvaamassa sammalkallioita, samoin parin kilometrin päässä olevalla Koholahdella. Sammalkallioiden kuvia tuli niin paljon, että julkaisen ne myöhemmin eri postauksessa. 

Rantaudun Koholahden kodan laituriin. Laiturilla on hyvä laitella ruokaa. Keitän kaasukeittimellä vettä ja haudettelen nuudelit lounaaksi. 

Jatkan matkaa Kirkkosalmen läpi Hakoselän puolelle. Pilvisellä säällä on hyvä kuvata Iso-Hakosen suurta siirtolohkaretta. 

Pieni kivenmurikka näyttää pitävän pystyssä tuota suurta kivijärkälettä. Lohkareen vierellä on nuotiopohja. On huimaa ajatella, että vuosisatojen ajan tuohon on tultu tulistelemaan kala- ja metsästysreissuilla.  

Kiertelen Selkäsaaria katsellen mahdollista teltanpaikkaa, mutta en malta vielä jäädä leiriin. Jatkan Latun ja Mötön välistä Kaijanselälle. Entisiltä retkiltä tuttu leirisaari näyttää kutsuvalta. Sinne siis. 

Teltalle löytyy sopiva paikka pehmeässä sammalikossa. Tässä saaressa olin yötä myös vuosi sitten, silloin heinäkuussa. 

Saaren pohjoispäässä olisi ollut veneelle suojaisampi paikka, mutta nyt on niin tyyntä, että vene voi jäädä tuohon, keula kiinni kiveen. 

Hiljaisuus on lähes täydellistä. Ainoat äänet aiheuttavat kaakkurit, jotka käkättävät saaren lähellä. Jostain kauempaa kuuluu kuikan huuto. 

Teltta maastoutuu hyvin ympäristöönsä. Sitä ei varmaan huomaa järveltä katsoen. 

Aurinko alkaa laskea. On aika hakeutua pohjoisen rannan kalliolle katselemaan auringonlaskun näytelmää. 

Sinne se laskeutuu, Mötön pohjoispäähän. 

Olen unessa jo iltakymmenen aikaan. Siksi herään ilman herätystä kello 4:20. Auringonnousuun on vielä aikaa puolisen tuntia, mutta nousen ylös ja menen saaren itärannan puolelle auringonnousua odottamaan. 

Kun idän taivas on täysin pilvetön, auringonnousun taikahetki on lyhyt. Aurinko vain pullahtaa esiin metsän takaa....

...ja hetken aikaa veteen piirtyy auringonsilta.

Punainen valo värittää rannan varvut.

Kun kerran heräsin, niin laitetaanpa sitten aamukahvitkin. Aamupalan jälkeen menen kuitenkin vielä telttaan lukemaan aamun sanomalehden. Ja sen jälkeen voikin vielä torkahtaa hetkeksi. No, nukuin reilun tunnin verran. 

Teltta on purettu ja tavarat pakattu veneeseen. Retkivarustukseni on tuossa lähes kokonaan näkyvillä. Tasapainon vuoksi ne kannattaa pakata veneen etuosaan. Keltaisessa kuivasäkissä on makuupussi, makuualusta ja varavaatteet. Pressun alla on muut tavarat. Kylmälaukku ja akku ovat myös veneen etupuolella. 

Suosin leiripaikkoina pieniä saaria. Niissä maisema avautuu joka suuntaan ja näen auringonlaskut ja -nousutkin. Puita sen verran, että on näkösuojaa, mutta ei mitään tiheikköjä, jossa itikat viihtyvät. Ja näköalakallioita tietenkin. Tämä tässä on minulle täydellinen leirisaari.