Heikkoa tuulta ja lämmintä ennusti säätiedote. Tämä kesä on ollut suotuisa tällaiselle hyvän sään retkeilijälle. Nyt on edessä jo kuudes yönyliretki tälle kesälle. Kohteena on lähijärveni Kallavesi.
Lähtö kajakkivajan rannasta on hankala. Vesi on karannut Kallavedestä nopeaan tahtiin alkukesän huipputulvan jälkeen. Vedenpinta on laskenut tulvakorkeudesta lähes metrin. (82,33-81,39) Sen huomaa kajakkivajan laiturilla. Kajakki jää niin alas, että on pakko pakata se laiturilla ja vierittää sitten veteen. Ei ole hyväksi kajakin pohjalle tuollainen käsittely.
Heikko tuulenhenki käy koillisesta, eli vähän on takatuulta kun Vuorisalon rannan tuntumasta lähden ensin kohti Mateleita ja siitä Läpisaarten pohjoispuolelta Kolmosten rantakallioiden luo.
Hivuttelen Iso-Mietin rantoja seuraillen saaren itäpuolelle. Matkan varrelle jää komea Korkeasaaren kallioranta.
Iso-Mietin laavu on suhteellisen uusi Kallavedellä. Se on ihan vanhan autiotuvan vieressä. Autiotupa on huonokuntoisena poistettu käytöstä. Katselen rantautumispaikkaa ja laavusta vähän matkaa etelään päin löytyykin suojainen ja matala ranta, mutta en sittenkään rantaudu. Alkuun suunnittelin Iso-Miettiä leiripaikaksi, mutta laavu on itärannalla, joten ilta-aurinko ei näy rannalle. Jatkan matkaa Kumpusaaren suuntaan.
Tuttu leirisaari edellisiltä vuosilta on Ahvensalo. Melon laavun rantaan, mutta huomaan ison tunneliteltan laavun luona. Minä tykkään olla retkillä omassa seurassani, joten jatkan kohti Iivarinsaloa.
Iivarinsalossakin on edellisiltä melontaretkiltä tuttu ranta. Rantautuminen on helppoa hiekkarannalle kallion viereen ja sitten teltan pystytykseen.
Sanon tätä peilirannaksi. Rantakalliossa on kuoppa, johon vesi on jäänyt joko kevättulvan jälkeen tai sitten on tuullut niin kovasti, että aallot ovat loiskuneet kalliolle ja täyttäneet altaan.
Iivarinsalon sanotaan olevan suosittu vesiretkeilykohde. Siitä huolimatta olen joka kerta ollut täällä saaren pohjoispuolella ihan omissa oloissani. Illan mittaan yksi venekunta käy saaren pohjoisrannan laiturissa, muita ei näy.
Makkaranpaistotulet ilta-auringon valaistessa.
Elokuun puolessa välissä aurinko laskee jo vähän yhdeksän jälkeen.
Pientä pilveä jää taivaanrannalle auringonlaskun jälkeen, muuten on ihan selkeää.
Herään yöllä vähän ennen kahta. Jos olisi kuten viime yönä, niin taivaalla loimottaisivat revontulet. Nyt pilvet ovat hiipineet pohjoiselle taivaalle. Voin rauhassa jatkaa unia.
Nukun niin hyvin, että puhelin herättää kello viisi. Koppaan kameran ja pyrähdän kiireesti parinsadan metrin matkan pohjoisrannan laiturille. Upeat väripilvet pilkuttavat idän taivasta ennen auringonnousua.
Sieltä se nousee
Iivarinsalon pohjoisosassa on hiekkarantoja kaikkiaan noin 800 metriä. Niitä on sekä länsi- että itäpuolella saarta.
Noin kahdeksan kilometrin päässä, Jynkänvuoren juurella, näkyy Saaristokaupungin kerrostaloja. Keilankannan korkea Siltavahti-talo näkyy ihan kuvan oikeassa laidassa.
Rannan peilikallio peilaa taivaan rypyläpilviä.
Länsirannalla hiekkalaguunien välissä on järveen pistäviä kallioita. Yhdessä kallioniemessä on kiveen kiinnitetty penkki. Siinä on hyvä istahtaa ja antaa katseen levätä maisemassa.
Näkymä kallion päältä auringonnousun suuntaan.
Kun auringonnousun kuvat on otettu, on aika siirtyä teltalle aamukahvin keittoon. Sen jälkeen jo tutuksi tullut rutiini, telttaan pitkälleen lukemaan aamun sanomalehteä ja sen jälkeen pienet torkut. Sitten olen valmis purkamaan leirin ja lähtemään vesille.
Nyt on järvellä vesitataren kukinta-aika. Vesitatar muodostaa suuria kasvustoja. Luontoportin mukaan juuri Kallavedeltä on löydetty jopa tuhansien neliömetrien suuruisia kasvustoja.
Suunnistusongelmaa ei ole. Suunta on kohti Rautoniemen kärjessä näkyvää kummelia ja sen takana kohoavaa Vanuvuorta.
Joka kerta ohi meloessa käyn ihailemassa Ahvensalon rannan komeaa kalliopahtaa.
Saaren nimi on Pieni Pasko-Juoso. Kuka lienee nimennyt saaren ja miksi tuollainen nimi. Epäilen, että lokit liittyvät jotenkin asiaan.
Harvoin on iso Ollinselkä näin tyyni. Hiljaistakin on vesillä. Vasta lähempänä Rautoniemen kärkeä tulee yksi moottorivene vastaan.
Matkaa tuli kaikkiaan noin kaksikymmentä kilometriä. Harmittavasti sinilevälauttoja oli paikoin keskellä järveäkin. Lintuja näin aika vähän. Iivarinsalon rannalla oli yksi joutsenperhe jolla kaksi poikasta, Tuomaansalon luona silkkiuikkuemo kahden poikasen kanssa ja Rautoniemen Könösenlahdella viisilapsinen joutsenperhe.
Rantauduin suosiolla Savolanniemen venerannalle. En keksinyt miten pääsisin kajakista kun melontavajan laituri on niin korkealla, että melatukea ei siitä saa. Vähän enemmän vaivaa tuli kun jouduin hakemaan kajakkikärryn vajalta ja lykkäämään sillä kajakin venerannalta vajalle.
Kommentit
Lähetä kommentti